Päiväkävelyllä

Päätin hieman testailla tätä uutta tulokasta. Kävimme päiväkävelyllä ja pääsimme nauttimaan suuresta nurmikentästä ilman hihnoja. Halusin tietää, olisiko tästä kaverista mihinkään ja haastoin hänet juoksuleikkiin. Voi että, sehän oli ihan mielettömän hauskaa! Onhan se rääpäle vielä kovin pieni ja ei siitä vielä todellista vastusta ole, mutta ehkä ajan kanssa siitä kasvaa ihan mukava alamainen.

En kyllä edelleenkään kotioloissa aio osoittaa minkäänlaista kiintymystä tuohon olentoon. Se ei edelleenkään anna minun olla rauhassa, se pitää hassuja ääniä, leikkii ihan hulluja leikkejä ja hyppii kokoajan minun ja kasvattivanhempieni tai jopa herkkujeni väliin. Menenkin nauttimaan nyt mukavista iltapäivätorkuistani omaan ylhäiseen petiini taloni yläkertaan, minne se rääpäle ei vielä pääse, se raukka kun ei osaa vielä kivuta rappusia. Ja vaikka osaisikin, en todellakaan päästäisi sitä Minun sohvalleni. Nukkukoon se keittiön pöydän alla, paljaalla lattialla. Missä se muuten näyttää nukkuvan ihan mielellään, mikä on minun mielestäni varsin omituista ja todella ällöttävää. Rahvasta, sanoisinko.

Ongelmia paratiisissa

Maailmani mullistui viime lauantaina. Siis minä, brasilialainen lady Lara, olen tämän talon ehdoton kuningatar. Asun kasvattivanhempieni kanssa, ja heidän elämäntehtävänsä on palvella minua: tarjoilla ruoka, pitää seuraa päiväkävelyilläni, viihdyttää minua, rapsuttaa kuninkaallista masuani ja pitää muutenkin huolta hyvinvoinnistani. Viime lauantaina kaikki muuttui. Tänne ilmestyi toinen koira, vauva-koira. Se on pieni ja ärsyttävä, luulee omistavansa koko talon. Sillä on aivan liikaa energiaa, se vain pomppii ja hyppii ja ryntäilee ja säntäilee. Täysin rahvasta käytöstä, kuninkaallinen vereni oikein kiehuu.

En ole täysin vielä päättänyt mitä tehdä tilanteelle, suhtaudunkin koko hommaan vielä hieman varauksella. Kasvattivanhempani yrittävät selkeästi lepytellä minua. Saan kaiken ensin, minua yritetään rapsutella, minulle lässytetään ja kannustetaan leikkimään. Olen päättänyt osoittaa heille, kuinka tärkeä oikeasti olen ja leikinkin välinpitämätöntä. Pidän kuononi ylhäällä ja kävelen muualle takapuoli heiluen. Kyllä he pian tajuavat, kuinka inhottavan tempun he tekivät tuomalla tuon olennon tänne ja kuinka ihanaa Minun seurani oikeasti on.

Pikku-otusta en kestä ollenkaan, tarkkailen vielä toistaiseksi kauempaa. Joko se on oikeasti oikea pikku-paholainen, josta on päästävä eroon tai sitten saan siitä koulutettua oivan pikku-kätyrin. Tarkkailen tilannetta ja raportoin asiasta myöhemmin.