Hyvää Uutta Vuotta!

Inhoan tätä päivää vuodessa kaikkein eniten koko maailmassa. Jokapaikassa räjähtelee ja paukkuu. Mami rauhoittelee, ettei ole hätää, mutta Minä en usko. Ei voi olla tällainen metakka ilman että ei muka olisi hätää. Viime vuonna en suostunut menemään 16 tuntiin ulos, katsotaan miten tänä vuonna. Riippuu siitä, kuinka paljon paukkuu. Mamistakin näkee, että se stressaa. Se tuijottelee kelloa ja pohtii milloin vie meidät ulos. Koko viikon on paukkunut ja mami on ollut siitä todella vihoissaan. Se on vaan huolissaan meistä. Tänä vuonna se tuntuu olevan vielä enemmän stressaantunut, kun pelkää että tartutan tämän pelon Maxiinkin. Max on niin tyhmä ja pieni vielä, ettei se tajua olla peloissaan. Katsotaan illalla, kun rupeaa kunnolla paukkumaan. Ehkä se sitten tajuaa, että on tosi kyseessä.

Mami sai vihdoin meidän villapaidat valmiiksi. Hän koitti kovasti ottaa kuvat meistä, mutta Minua ei kauheasti kiinnostanut. Minusta se villapaita on aika ruma. Hyi. Synttärilahjaksi saatu paita vielä kelpaa, onhan mamilla samanlainen, mutta tuo punainen on ihan kamala, nolo. Max oli todella iloinen omasta paidastaan ja se näyttää kyllä hyvältä sen päällä. Max palelee ulkona aika paljon, joten ehkä se on siksi siitä niin innoissaan. Ilmeisesti Minun painonnousustani on ollut jotain hyötyä, kun Minua ei palele.

Tässä vielä kuvat paidoista:

Hyvää Joulua!

Myöhäiset jouluntoivotukset kaikille! On ollut nyt niin kiire, etten ehtinyt edes joulukorttia tänne aiemmin laittaa. Ensin oli kiirus syödä vanha jääkaappi tyhjäksi ja kun uusi jääkaappi tuli, on mami touhunnut keittiössä aamusta iltaan mikä on vaatinut Minulta kokoaikaista päivystämistä keittiössä. Eihän sitä koskaan tiedä, milloin mamille sattuu vahinko ja jotain putoaa.. Aiemmin Minut kyllä huudettiin paikalle siivoamaan, vaikken olisikaan vahtinut kokoaikaa, mutta nyt kun Max on talossa en voi luottaa siihen.

Laihdutuskuuri on edelleen voimassa, joten mami oli erityisen varovainen keittiössä. En myöskään saanut normaaleja jouluherkkujani, koska mamin äiti ei ollut paikalla. Ja isäntäkin on ihan mamin tossun alla, eikä anna mitään. Joka paikka on täynnä herkkuja, mutta Minä en saa mitään. Onneksi ei Maxikaan, mamin mielestä se olisi epäreilua, hähää. Onneksi vesisade on loppunut, joten käyn lenkeilläni taas ihan mielellään. Oli tosin muutaman päivän ihan kamala tuuli, olin varma että se vie Maxin mukanaan ja tällä hetkellä tuntuu, että se olisi voinut olla hyväkin juttu.

Olen vasta nyt ruvennut tajuamaan, että Max taitaa olla tullut todella jäädäkseen. Se hieman ärsyttää minua, joten olen päättänyt hieman mököttää. Ärsytys rupeaa kyllä jo hieman hellittämään. Mamin veli oli meillä joulun käymässä ja häneltä oli kiva saada rapsutuksia. Hän ei oikein pidä koirista, Minä olen tietysti poikkeus, joten Max ei tule hänen lähelleen. Hän lähti eilen ja kun ehdin jo tottua rapsutteluun, suvaitsin myös mamin ja isännän hieman rapsutella Minua. Kai tuo pikkuotus pitää vaan hyväksyä, mutta nyt juuri en vaan jaksaisi sitä lähelläni. Leikkiminenkään ei kiinnosta. Katsellaan ensi vuonna taas sitä sitten uudestaan..

Joululahjoistani en vielä kertonutkaan, koska niistä ei oikein ole kerrottavaa. Mami kutoi meille villapuseroita, mutta ne eivät ole vielä valmiit, joten saadaan ne vasta Uuden Vuoden lahjaksi. Paketteja saatiin silti avata, mami oli käärinyt vanhoja leluja ja purutikut. Rakastan avata lahjoja! Max ei oikein sitä tajunnut, eikä ystäväni Bruno, jonka luona olimme aattona käymässä, mutta Minä autoin.

Lopuksi vielä kuva joulukortistamme, vaikka se tuleekin hieman myöhässä.
Hyvää Joulua ja onnellista Uutta Vuotta 2012 siis kaikille!

 

Tänään olisi ollut agilitypäivä, mutta meillä on nyt koulusta joululoma, ihan tylsää.

Voihan pyhä pakastin!

Nyt on onnen päivät talossa! Isäntä yritti puhdistaa pakastimen jäistä hieman omalaatuisella tavalla viikonloppuna ja sen seurauksena hajosi koko jääkaappipakastin -yhdistelmä. Ja tiedättekös mitä se tarkoittaa?! Se tarkoittaa kasaa ruokaa, joka pitää syödä nopeasti ennen kuin se menee pilalle!

Pakastimessa oli pääsääntöisesti Minun ja Maxin ruokia ja nyt ollaan oltukin varsinaisella herkkuruokavaliolla. Ruokamme on koostunut pääsääntöisesti broiskunsiivistä ja mahapalleroista, hieman ollaan saatu myös jauhista ja kasvissosetta, mutta mamin mielestä nuo lihat ovat kallisarvoisempia, joten ne kuuluu tuhota ensin. Ei haittaa, nehän ovat ihan lempparia! Mikään hyvä ei kuitenkaan kestä ikuisesti, ja ruuat alkavat jo vähentyä tai olla pilalla, joten edessä taitaa olla pian muutama kupillinen kasvismössöä/puuroa. Mamin mielestä meidän pitää saada tasapainoisesti kaikkea, mutta Minusta me voitaisiin syödä vaan pelkkiä broiskunsiipiä. Ja ne ihme kalaöljyt ja vastaavat voisi jättää myös pois. Max saa myös jotain ihme jauhetta, se on kuulemma vielä niin pieni, että tarvitsee jotain spesiaalikamaa kasvaakseen isoksi ja vahvaksi.

Minusta Max on jo ihan tarpeeksi iso ja vahva. Melkein minun kokoiseni korkeudeltaan, painoa sillä tosin on hieman vähemmän. Katsotaan kuinka kauan, kun mamin mielestä sen paino ei pysy muun kasvun perässä (vaikka painoihan se sentään jo 6 kg, kun käytiin eläinlääkärissä), joten se saa ihan kamalasti ruokaa. Ainakin verratuna minun annoksiini.. Minun pitää kuulemma pudottaa kilo! Huh huh, se on paljon. Se tarkoittaa liian vähän ruokaa ja liikaa liikuntaa tuolla kylmässä ja märässä. Täytyy ajatella positiiviesti: se on vaan laatuaikaa mamin kanssa ja liikuntaa saan myös kivasti agilityn muodossa (huomenne mennään taas!).

Mukavaa jouluodotusta kaikille! En jaksa odottaa ihania herkkupakettejani, mitä pääsen taas repimään aattona.. ellei mami kiellä niitäkin..

Lääkärissä

Tänään aamusta käytiin taas kerran yhdessä ihan kamalassa paikassa: eläinlääkärillä. Aina kun sinne mennään, tapahtuu kamalia. Tai no, okei, kerran on tapahtunut ja sehän riittää! Puolitoista vuotta sitten mami vei Minut eläinlääkäriin sillä seurauksella, että minut nukutettiin ja kun heräsin, minuun vaan sattui! Liikkuminen oli hankalaa, pissaaminen sattui ja jouduin syömään ties mitä pillereitä. Ja eläinlääkärissäkin jouduin käymään ronkittavana useamman kerran sen jälkeen. Kaikki kuulemma Minun parhaakseni, pah! Sillä kerralla minulle paljastui eläinlääkäreiden todellinen  luonne. En suostu ottamaan niiltä enää edes nameja, olen nimittäin ihan varma, että ne on myrkytetty tai ne ovat vaan naamioituja pillereitä.

No siis, tänään taas käytiin siellä. Max sai tehostusrokotteen ja minullekin annettiin yksi. Kennelyskä on menossa vanhaksi tammikuussa, joten mami ajatteli hoitaa sen samalla reissulla pois alta. Max parka huusi kuin hyeena, ilmeisesti rokote kirveli inhottavasti vielä piston jälkeenkin ja nousi siihen aikamoinen pattikin. Hieman jännitti, kun oli minun vuoroni, mutta ei se ollut niin paha. Tällä kertaa. Ne vaan odottavat koska en osaa olla varuillani!

Tänään piti olla agility päivä, mutta treenit olikin peruttu. Ulkona satoi ja tuuli liian kovaa. Käytiin kuitenkin mamin kanssa paikalla, kun ei tiedetty peruutuksesta. Saimpahan taas laatuaikaa mamin kanssa. Viime viikon treeneistä en tainnutkaan vielä kertoa, mutta ne menivät tosi hyvin, mikä nyt on ihan itsestään selvää. Sitä vaan en tajua, että miten A-esteen loppu päässä muka pitäisi pysähtyä?! Kun Minä suoritan esteen, suoritan sen innolla ja vauhdilla, ei siinä ehdi pysähtelemään!

Laihdutuskuuri, pyh!

Minä olen kuulemma lihonnut ja olen nyt liian lihava. Pyh, itse sanoisin olevani kauniin muodokas. Rakastan herkkuja, minkäs sille voi. Mamin mielestä tämä saa nyt riittää ja Minulta on kielletty ylimääräiset herkut, ja sen lisäksi ruoka-annostani on jälleen pienennetty. Niin, ja Maxin ruokien sekä herkkujen valvontaa on vahvistettu. Minä en pidä tästä nyt yhtään. Kuten sanoin, rakastan herkkuja, elän herkuille! Aikovatko he todella viedä Minulta minun rakkaimman asiani maailmassa ja vielä näännyttää minut nälkään?! Tätä menoa Minä kuihdun kokonaan kasaan.

Tuo tämä laihdutuskuuri jotain hyvääkin: mami on ruvennut tarkkailemaan myös liikunnan määrää, ja sen ansiosta pääsen useammin taas hänen kanssaan ihan kahdestaan ulos. Lenkkimme muuttuivat Maxin myötä ja emme ole käyneet enää niin usein ihan vaan kahdestaan ulkona. Tosin, tämä lenkkeilyhommeli on tuonut mukanaan myös sen, että joudun ulkoilemaan myös sateessa. En saa enää armoa niin kuin ennen olen saanut. Ja Minä inhoan sadetta! Mieluummin touhuilisin sisällä lämpimässä ja kuivassa.

Agilityssä menee hyvin. Viime viikolla meillä jäi yksi kerta välistä, kun mami joutui töihin. Tällä viikolla oltiin siellä sitten taas ja nyt opettelimme renkaan. Me olimme vasta viimeisessä ryhmässä ja Minua jo hieman kyllästytti koko touhu. En siis jaksanut alkuun keskittyä, mutta koska lopulta tulin siihen tulokseen, etten pääse pois ennen kuin homma on hanskassa, näytin muistavani kyllä miten sen renkaan läpi hypätään.

Perjantaina meillä oli yökylässä pikkuihminen, Minä en oikein välitä hänestä, hän pitää ärsyttävää ääntä, juoksentelee ympäriinsä ja tökkii minua. Jos joskus kerroin, miten Max ärsytti minua, niin se ei ole mitään siihen verrattuna kuinka paljon pikkuihmiset ärsyttävät minua. Ihan turhia otuksia kaikki, voisivat pysyä poissa Minun läheltäni. Mami piti kyllä huolen, ettei hän suoraan häirinnyt Minua tai kosketellut, mutta ihan sama, kuulin ja näin hänet silti. Max suhtautuu häneen vähän paremmin, käy jopa pussailemassa välillä, mutta eiköhän Maxinkin mieli pikkuhiljaa ole ruvennut muuttumaan. Pikkuihminen yritti useasti työntää Maxin alas sohvalta, kun hän nukkui, eihän sellaista kukaan jaksa.

Eilen oltiin yksin päivästä, kun mami kävi Koirat-tapahtumassa Messukeskuksessa. Mutta se ei haittaa, koska saatiin tuliaisiksi iso kasa herkkuja! Ja niin juu, pahaa lohiöljyä, mutta ei se nyt niin haittaa, ruoka on aina ruokaa vaikka siinä olisikin lievästi paha sivumaku.