perjantai 27. tammikuuta 2012

Agilityn huumaa

Keskiviikkona oli sitten agilityn alkeiskurssin viimeinen kerta. Keppejä taas kertailtiin ja kuten viimeksi kerroin, ne alkavat sujua. Edetään niiden kanssa hitaasti, mutta varmasti. Kertauksessa olivat myös putki ja rengas, ja niiden kanssa ei ollut mitään ongelmia (niin kuin se nyt olisi ollut mikään yllätys kellekään, puhummehan me sentään Minusta..). Oli kyllä aivan erikivaa! Kylmyyskään ei haitannut Minua lainkaan, kun sain juoksennella, hyppiä ja pomppia. Niin, ja täytynee mainita, että agilityssä on sekin hyvä puoli, että siellä saa namia. Tosin (hassua että MINÄ sanon tämän), agilityssä ne namit eivät ole se pääjuttu, vaan hauskan pito.

Tosiaan, tämä oli viimeinen kerta ja mami oli vaikean valinnan edessä: jatketaanko toisessa ryhmässä talven yli vai jatketaanko vasta keväällä. Tällä hetkellä kaikkia esteitä ei voi käyttää ja treenit perutaan, jos on liian huono ilma tai liikaa pakkasta. Toisaalta, meistä molemmista tämä on niin hauskaa, ettei malttaisi odottaa kevääseen. Punnittuaan molempia vaihtoehtoja, mami päätti että jatketaan toisessa ryhmässä, jee! Ensi viikolla ei päästä vielä mukaan, kun mami on suunnitellut työvuoronsa tyhmästi, mutta sitten seuraavana maanantaina mennään taas!

P.S. Tiedättekö mikä on todella tyhmän näköistä? Koira, joka yrittää näyttää jänikseltä. Isäntä on päättänyt opettaa Maxin istumaan "niin kuin jänis" ja Maxin mielestä se on jotenkin tosi hauskaa. En voi ymmärtää..

maanantai 23. tammikuuta 2012

Älä kerro äidille

Kerron teille salaisuuden, jota ei missään nimessä saa kertoa mamille. Tänään Minä leikin Maxin kanssa. Siitä ei saa kertoa, koska mami voisi luulla, että olen pehmentynyt ja ruvennut taas hyväksymään Maxin. Todellisuudessa Minulla ei nyt vaan sattunut olemaan parempaakaan tekemistä, joten ihan turha mainitakkaan mokomasta asiasta. Unohdetaan se siis saman tien.

Tänään käytiin kaikki kolme yhdessä päivälenkillä. Meillä on ollut vähän laiska viikonloppu, kun mami oli töissä ja isäntä hoiti meitä. Hän ei ole mikään ulkoilmaihminen varsinkaan näin talvella, joten vietettiin melko rauhallinen viikonloppu. Tänään sitten päästiin kunnolla purkamaan energiaa lumiseen metsään. Mami päätti, että me raivataan polku läheiseen metikköön, jotta me Maxin kanssa päästään juoksemaan vapaana. Lunta on tullut muutaman päivän ajan aika paljon, joten voin sanoa ettei näin pienille koirille se eteneminen ollut kovin helppoa! Kuljettiin tosin mamin perässä, mutta kyllä silti sitä lunta vastaan sai taistella. Max nyt tosin on ihan hullu ja loikki siellä kinoksissa miten sattuu, niin että välillä hänestä näkyi vain heiluva hännänpää..

Max on keksinyt oivan keinon ärsyttää Minua lisää. Se luulee olevansa jo iso poika ja yrittää pissata kuin mies. Ei se vielä ihan putkeen mene ja näyttää lähinnä typerältä. Mutta siis, siinä ohessa se on ruvennut merkkamaan, mikä tarkoittaa sitä, että se merkkaa myös kaikki Minun vaivalla tekemäni merkit! Täytyy keksiä tähän nyt nopeasti joku taktiikka, tai kohta kaikki naapuruston koirat luulevat Minun menettäneen valtani, ja sitähän me emme voi hyväksyä!

keskiviikko 18. tammikuuta 2012

Voi kurjuuksien kurjuus

Eilen oli taas pitkästä aikaa agility! Oli tosi kivaa, vaikka paljonkaan asioita ei pystytty tekemään lumen ja jään vuoksi. Muutamia hyppyjä kuitenkin päästiin kokeilemaan ja keppejä. Alan pikkuhiljaa tajuamaan keppien idean, mamin ei tarvinnut kokoajan olla näyttämässä miten homma toimii, kun alan jo itsekkin tajuta miten niitä pujotellaan. Ensimmäinen keppi jää vasemmalle puolelle, toinen oikealle ja niin edelleen. Välillä menen kyllä vielä sekaisin, mutta mami korjaa aina nopeasti. Saa nähdä päästäänkö ensi viikolla tekemään mitään. Toivottavasti päästään jatkamaan sitten taas keväämmällä kunnolla, tämä on niin hauskaa!

Olen ollut hieman masentunut nyt muutaman viikon, itseasiassa tuo agility oli pitkästä aikaa ensimmäinen asia, mikä todella sai Minut innostumaan. En itsekkään oikein tiedä miksi. Ei vaan oikein huvita mikään. Ehkä se johtuu tuosta kylmästä ja pimeästä. Olisi kiva päästä taas vihreään metsään juoksemaan, en jaksa odottaa, että tulisi jo kesä! Tällä hetkellä tosin kevätkin olisi jo lupaava alku.. Kuulin juuri juttua, että oltaisiin Maxin ja mamin kanssa lähdössä mummolaan maaliskuun alussa. Mummolassa on tosi kivaa, siellä saa ihan kauheasti kaikkia herkkuja ja joku on kokoajan rapsuttamassa! Tosin, koska mami tulee mukaan, tilanne ei ole aivan niin lupaava herkkujen osalta.. Huono puoli on se, että se on aika pohjoisessa ja siellä on ihan varmasti tosi kylmä ja tosi paljon lunta.

Koska minua ottaa päähän muutenkin, en jaksa edelleenkään katsella Maxia. Onneksi se on ruvennut tajuamaan, että kannattaa pysyä kaukana. Edelleen ulkona se tosin luulee, että sillä on lupa leikkiä Minun kanssani. Me tosin ei käydä nyt kauheasti yhdessä ulkona, koska mamilla on mennyt hermo. Minä en jaksa olla ulkona ja Max on taas ihan hulluna. Lisäksi Maxille pitää kuulemma opettaa lenkkeilytapoja, mikä ei onnistu niin hyvin, jos Minä olen mukana. Sopii Minulle. Mami on päättänyt olla välittämättä Minun protestistani ja Maxin huomioimattomuudesta. Edelleen nimittäin Max pyörii ympäriinsä miten haluaa ja asuu edellee samassa huoneessa Minun kanssani. Tai siis Minun huoneessani. Mami on ilmoittanut, että Max asuu nyt täällä ja että Minä en voi sille mitään. Kuulemma vain parempi tottua asiaan. Katsotaan kuka luovuttaa ensin.

Maxista piti vielä mainita se, että se on jo ihan hurjan iso! Taitaa olla jo hieman Minua korkeampi ja painaakin jo melkein 8 kiloa. Se tosin näyttää edelleen tosi laihalta, joskin alkaa näyttää jo ihan koiralta. Se ei ole enää sellainen söpö pieni pallukka. Mami luulee, että Max on ihan äärettömän fiksu. Se ei todellakaan ole niin älykäs kuin Minä. Raukka tottelee aina, kun joku käskee. Minä sentään tajuan, että totteleminen riippuu täysin siitä, mitä saa palkkioksi. Tuo ääliö vain istuu, menee maahan, kumartaa tai antaa tassua, kun joku sitä jaksaa pyytää.

tiistai 10. tammikuuta 2012

Joo joo, on talvi..

Eilen mami vei Maxin yksinään pitkälle lenkille, kuulemma Maxin oli opeteltava hieman tapoja. Hyvä! Sain jäädä yksin lämpimään isännän kanssa ja pikkuriiviö pääsi sekoilemaan lumeen niin paljon kuin jaksoi. Ikävä kyllä, kun he saapuivat takaisin kotiin, oli Minun lenkkini vuoro. Valitettavasti Max oli käyttäytynyt todella nätisti ja hihnassa kulkeminenkin oli alkanut sujumaan, joten mami oli hyvällä tuulella eli innokkaana pitkää lenkkiä varten. Minua ei edelleenkään kiinnosta tuo kylmyys. Tein taas tarpeeni ja vedin jarrut pohjaan. Mami yritti kiskoa ja houkutella nameilla ja ties millä poppaskonsteilla, mutta jos Minä päätän jotain, se myös pitää. Vastaan tuli sitten vanhempi nainen koiransa kanssa, joka naureskeli mamin yrityksille. Hänestä oli kovin hassua, ettei koira suostu lähtemään lenkille. Yritti lohdutella vielä mamia, että kyllä se vielä tottuu. Hahaha. Onneksi mami on fiksu, ja se sai hänetkin tajuamaan, että Minä olen jo 6-vuotias, ei Minusta talvikoiraa enää saa. Niimpä hän tajusi luovuttaa ja Minä pääsin lämpimään sisälle.

Tänään en päässyt niin helpolla. Mami sai houkuteltua isännänkin mukaan, joten Minulla ei ollut toivoakaan jäädä kotiin yksinäni. Villapaidat siis vaan päälle ja menoksi! Max oli taas ihan innoissaan. Päästiin juoksemaan vapaana ja Max vaan sukelteli lumikasaan ja veti ihan ihme spurtteja. Minä jaksoin hetken aikaa juosta lelun perässä ja metsästää keppejä, mutta sitten meni hermo. Asetuin mamin jalkojen viereen tärisemään ja katselin häntä kauniilla, surullisilla, ruskeilla silmilläni. Häneen se ei toiminut, mutta lopulta isäntä huusi, että nyt on aika mennä kotiin, Lara jäätyy. Tyhmä Minä, olisihan se pitänyt tajuta, että hänet Minun olisi pitänyt valita uhrikseni!

sunnuntai 8. tammikuuta 2012

Talvi tuli sittenkin

Perjantaina taisi vielä sataa vettä ja olla tosi kurja ilma. Lauantai aamuna kun herättiin seitsemän aikaan maa olikin aivan valkoinen! Aamulenkki oli todella piristävä, ketään ei ollut liikkeellä missään ja Minä sain juosta vapaana. Ei ollut ihan kauhean kylmäkään, vaikka olikin luultavasti pakkasta. Sellainen juuri sopiva talvinen aamu. Illasta sitten tuntuikin jo paljon kylmemmältä. Aamulla minulla ei ollut edes takkia, kun mamillekin koko talvihomma tuli ihan yllätyksenä, mutta vaikka illalla se takki jo päällä oli, tuntui silti silloin paljon kylmemmältä.

Mami oli päivän töissä, mutta päästiin sitten kunnolla ulkoilemaan kun hän tuli iltapäivästä kotiin. Minua tosin asia ei voinut ihan hirveästi kiinnostaa, miksi suotta rämpisin kylmässä lumessa ulkona, jos voin maata lämpimän huovan päällä sisällä? Max sen sijaan on ihan hulluna. Hänestä lumi on jotain maailman ihaninta! Se ryntäilee ja säntäilee ja yrittää siinä ohessa vielä syödä kaikki eteensä sattuvat lumet. Se on aika hulvattoman näköistä. Toisaalta myös hieman raivostuttavaa, koska Minua ei jaksa kiinnostaa ja haluaisin vaan pikaisesti sisälle. Koska Max on niin innoissaan, ei mamillakaan siis tunnu olevan kiire mihinkään. Niimpä käytiin vielä juoksemassa läheisellä kentällä irti. Mami olisi kai halunnut että me leikitään, mutta turha toivo. Onneksi hänellä oli lelu mukana, niin Max jaksoi leikkiä ilman minuakin.

Tänä aamuna oli vielä kylmempi kuin eilen. Sunnuntai aamuna kuuluu nukkua pitkään ja ottaa iisisti koko päivä! Mami kuitenkin meni töihin, joten mekin jouduttiin heräämään ajoissa ulos. Minua ei koko homma huvittanut pätkääkään ja ilmoitin pissan jälkeen lähteväni takaisin sisälle. Sen verran käveltiin, että Maxikin pääsi tekemään tarpeensa (pikkuinen muuten nosti ensimmäistä kertaa kunnolla jalkaa, ehkä siitä vielä tuleekin mies!), mutta sitten onneksi suunnattiin kotiin. Voin vain aavistaa, että mamilla on pahuuksia mielessä iltapäivästä, kun hän saapuu kotiin: hän varmasti raahaa meidät taas ulos pidemmälle lenkille kun "on niin ihana talvinen sää kerrankin". Argh.

keskiviikko 4. tammikuuta 2012

Sataa, sataa ropisee..

Tylsää. Pari päivää oli lunta maassa, se oli ihan kiva, vaikka en pidäkkään kylmästä. Lumi on kuitenkin suhteellisen kuivaa. Kylmääkin enemmän inhoan märkää. Nyt on maa loskassa ja taivaalta sataa kaatamalla vettä. Hyi.

Sunnuntaina oli kiva päivä. Silloin ei ollut edes lunta vielä, mutta oli hieman pakkasta. Laitettiin uudet villapaidat päälle ja mentiin koko perheen voimin päiväkävelylle. Oli kiva saada isäntäkin mukaan. Max tosin olisi voinut jäädä kotiin. Hän ärsyttää minua edelleen aika kovasti. Sunnuntaina mami heitteli Minulle keppiä ja tuo ääliö yritti vaan kokoajan varastaa sen itselleen. Sama kotona kaikkien lelujen kanssa. Ja jos yritän nukkua, riiviö hyppii päälle ja yrittää saada Minut leikkimään. Viime yönäkin meni varmaan puoli tuntia, että sain ruveta vihdoin nukkumaan.

Niin, ja Max on ruvennut pissailemaan. Eilen illalla se pissasi varmaan kymmenen kertaa ja tänä aamuna kolmesti reilun tunnin sisään. Toivoin, että se olisi saanut mamin ja isännänkin raivostumaan, mutta ei! Mami vain on huolissaan ja epäilee pissatulehdusta. Pah, sanokaa minun sanoneen, tahallaan se sen tekee. Riiviö mikä riiviö.