Treenailua

Meillä oli maanantaina kummallakin treenipäivä. Tai siis minulla ihan oikea ja Maxillä yksityistreenit kahdestaan mamin kanssa. Tuossa meidän vieressä oleva kenttä on vihdoin sulanut, joten mami päätti testata Maxin kanssa miten sujuu luoksetulo, seuraaminen ja paikallaan olo ulkona häiriöiden keskellä. Pikkuinen sai kuulemma kiitettävän kaikista, vaikka paikallaan pysyminen ei ollutkaan ihan vielä täysin hanskassa. Sen verran hyvin kuitenkin, että mami oli oikein ylpeä pikkuisesta.

Illasta meillä oli sitten agilitytreenit, mutta Minä en ollut oikeanlaisessa fiiliksessä. Kentällä oli kauheasti porukkaa ja ympärillä hälisi ties mitkä ratikat ja kuorma-autot. Olisin halunnut vaan takaisin kotiin. Mami yritti kaikkensa saadakseen Minut piristymään: hän loikki ympäriinsä, yritti juoksennella ja leikkiä kanssani, treenattiin ihan perustemppuja, ja sain paljon kehuja. Oikeastaan mami näytti vaan tosi tyhmältä. Osittain säälistä häntä kohtaan päätin edes vähän tsempata ja loppujen lopuksi saatiin tehtyäkin vähän jotain. Vauhti ei ollut ihan sama, kuin yleensä ja varsinkaan putkeen ei huvittanut kauhealla vauhdilla ryntäillä, mutta edes jotain. Katsellaan sitten ensi viikolla uudestaan.

Eilen illalla meillä oli tosi kivaa kotona. Mami oli kauhean väsynyt ja ulkoilu jäi vähän vähemmälle, mutta sen sijaan opetettiin Maxille yksi lempi leikeistäni: etsi mami. Max oppi sen aika nopeasti, tietenkin siksi, että Minä näytin mallia. Leikin idea on se, että mami piiloutuu yläkertaan ja isäntä käskee alakerrasta meidän etsiä hänet. Minulle siinä ei ollut kauheasti haastetta, koska Maxin takia mami ei oikeastaan piiloutunut. Ensi kerralla päästään sitten leikkimään varmaankin kunnolla, koska Max tuntui tajuavan leikin idean.

(Täytyy kyllä pikkuhiljaa tunnustaa, että tuo pikkuinen on ihan mukava otus ja ihan kivaa seuraa..)

Ihana kevät!

Rakastan aurinkoa ja rakastan sitä, kuinka se lämmittää! Näin keväällä Minua ei haittaa edes sulavista lumista syntyvä vesi ja loska, kuka jaksaa mokomista murehtia, kun on muuten niin ihanaa! Mami sanoi juuri eilen, että yhden pennun sijasta hänellä on niitä nyt kaksi. Minkäs teet, olen vain niin innoissani, kun kesä on kohta taas täällä! Kevään myötä tuota ipanaakin jaksaa katsella ja nyt kun aurinko on ladannut akut täyteen, niin jaksaa leikkiäkin sen kanssa. En malta odottaa, että päästään yhdessä metsään juoksemaan! Ja koirarannalle! Vaikka Minähän en kyllä ui, mutta siellä on ihana ottaa aurinkoa ja juoksennella.

Ikävää tässä on ollut se, että mami on ollut kipeänä, eikä ole jaksanut meidän kanssa kauheasti ulkona touhuta. Toisaalta, se on tarkoittanut paljon nameja sisällä kaikennäköisten aktivointilelujen ja naminmetsästyksien muodossa. Agilitykin jouduttiin jättämään välistä tällä viikolla. Viime viikolla onneksi päästiin ja sieltä oli jo saatu lumet pois kentältä, niin että päästiin treenaamaan vähän paremmin. Harmitti siis kunnolla, kun ei nyt päästy. Ensi maanantaina sitten.

Pikku-ipanakin kuulemma pääsee aloittamaan agilityn jossain vaiheessa. Mamin mielestä se on lupaavan oloinen tapaus. Se on ollut ihan unelmapentu: se ei ole tuhonnut juurikaan mitään, osaa jo perustavat, tottelee ja oppii asiat nopeasti. Välillä mami ei kuulemma edes muista sen olevan vielä pentu. Kokoajan saa kuulla, kuinka kamala Minä olin pentuna ja kuinka ihana pentu Max on. Phah. Mami ei tajua, että Minuahan hänen kuuluisi kiittää. Kuka on opettanut pikkuiselle kaikki jutut? Kuka pitää sille seuraa, kun ihmiset on poissa kotoa, niin ettei sen tarvitse keksiä mitään omia, luvattomia puuhia? Kuka komentaa sitä ja opettaa tapoja? Niin juuri, Minä. Ilman Minua tuo olisi aivan samanlainen pikkuriiviö, kuin Minäkin olin.

Talvilomalla

Me ollaan nyt mummolassa! Eilen aamulla oli lähtö aamu kuudelta. Ensin matkattiin junalla Espoosta Helsinkiin. Mamilla oli kauheasti tavaroita ja Max ei tehnyt hänen elämäänsä yhtään helpommaksi riuhtomalla ympäriinsä. Minä käyttäydyin tietysti todella hyvin, maminkin mielestä siihen asti, kunnes löysin rautatieasemalta aivan supermehukkaan hampurilaisenjämät, mitkä oli pakko hotkaista kurkkuun. Mami huusi naama punaisena ja yritti saada Minua irrottamaan. Piti tehdä nopeita ratkaisuja, etten menettäisi herkkupalaani, joten päätin nielaista sen kokonaisena papereineen kaikkineen. Se ei tehnyt mamia yhtään iloisemmaksi.. Mutta turhaanhan hän huusi, ei siitä koitunut Minulle mitään ongelmia ja se oli todella hyvää!

Helsingistä matkattiin Joensuuhun. Matka meni oikein mukavasti. Maxillä ei ole ollut mitään ongelmia lähijunissa, mutta ilmeisesti kaukojuna olikin nyt ihan toinen juttu. Alkuun Maxin mielestä piti valvoa tilannetta, hän valvoi käytävää ja Minä lupasin kurkkia ikkunasta. Minä tosin tiedän, ettei kaukojunassakaan ole mitään sen kummallisempaa kuin lähijunissakaan, joten pystyin ottamaan Maxilta salaa torkut istualtani. Lopulta Maxikin suostui nukkumaan, matka kesti kuitenkin yli neljä tuntia, mutta eihän se missään välissä kokonaan rauhoittunut. Kun mamin lopulta piti käväistä vessassa, se meni ihan paniikkiin ja pissasi lattialle mamin repun päälle. Mami ei ollut iloinen, mutta eihän hän raaskinut raukalle huutaakaan.. Joensuusta matkattiin vielä kaksi tuntia Nurmekseen. Siinä välissä oli vain 7 minuutin vaihtoaika, joten ehdittiin käydä vain pikaisella pissalla. Nurmeksesta oli vielä pieni automatka, mutta sitten päästiin mummolaan!

Mummi on maailman paras ihminen (siis mamin jälkeen tietysti)! Häneltä saa niin paljon rapsutuksia kuin haluaa ja maukkaita herkkupaloja. Niitä tosin pitää kerjätä mamilta salaa, koska hän ei hyväksy ylenpalttista herkuttelua. Täällä pääsee myös juoksentelemaan pihalla ja koska mamikin on lomalla, vietetään aikaa paljon ulkona muutenkin. Nyt on kai luvattu vielä auringonpaistettakin koko viikoksi, eli kivaa tulee olemaan! Tänään tosin oli hieman kylmä, mutta kyllä Minä suht hyvin tarkenin. Auringossa ainakin, kun se lämmittää jo kivasti. Ainut ongelma on, että täällä on kuulemma havaittu susi ihan keskellä kaupunkia. Ei se kai muita toimenpiteitä aiheuta, kuin ettei pimeällä kauheasti uskalla liikkua. Tosin, sehän on vaan hyvä, koska pimeällä on kylmä ja kylmässä kukaan ei edes halua hengailla ulkona.

Mamilla oli muutamia kuvia, jotka olisin voinut liittää tähän, mutta ilmeisesti hänen tietokoneensa hajosi, eikä niitä kuvia saa nyt tähän hätään kamerasta ulos. Harmi. Ja harmi muutenkin, miten Minäkään tätä blogia päivitän ilman kunnon tietokonetta.. ainakaan kovin usein.