Bzzzzzzz

Toissa aamuna koettiin pienoisia kauhun hetkiä. Ampiaisten metsästys on kovin mukavaa puuhaa, jos sen osaa tehdä kunnolla. Mamin mielestä tosin se on täysin kielletty harrastus, ja ymmärrän kyllä tämänkin näkökannan, koska onhan se vaarallista. Idiootti-Max meni nyt sitten mokaamaan ja antoi yhden pörriäisen pistää sitä suuhun. Raukan poski turposi aivan valtavaksi! Sinällään se oli hauskaa seurattavaa, koska ihmiset sekosivat aivan täysin ja ryntäilivät ympäriinsä. Max oli ihan hämillään mistä on kyse, eikä se edes tuntunut tajuavan, että sitä oli pistetty. Koska Max tuntui olevan ok, tilanne rauhottui ja Max joutui seurantaan, ettei tila vaan muutu miksikään. Päivän mittaan turvotuskin laski, ja illalla Maxista ei voinut edes huomata, että jotain epänormaalia olisi sattunut.

Juhannus meni meillä aika tylsissä merkeissä. Meillä on piharemontti meneillään ja niinpä ihmiset ovat puuhailleet viimeisen viikon sen parissa. Tuntuu, että meidät on ihan unohdettu. Oli myös tosi mälsää olla juhannus vain kotona, koska yleensä juhannuksena pääsee juoksentelemaan ties minne, ja mikä parasta, yleensä mukana on myös paljon muita ihmisiä. Muut ihmiset tarkoittavat juhlapyhinä (milloin siis syödään paljon kaikkea hyvää) paljon herkkuja. No, onneksi koko kesä on vielä edessä ja kunhan tuo piha tuosta valmistuu niin luvassa on paljon grillaamista. Ja se tarkoittaa PALJON ruokaa..

Agilitykin jäi välistä maanantaina osittain tuon remontin takia. Mami oli tosi väsynyt ja ulkona oli ihan kaamea ilma. Tosin, luulen ettei oltaisi menty vaikka mami olisi ollutkin pirteämpi. Vettä tuli kaatamalla ja tuuli aika kovasti vielä silloin, kun meidän olisi pitänyt lähteä kotoa. Sade tosin loppui ja aurinko astui esiin juuri, kun agilityn olisi pitänyt alkaa. Huonoa tuuria sanoisinko.

Ranta-agilityä ja punkkeja

Eilen alkoi sitten agility uudella kentällä. Paikka oli ihan kiva, eikä meidän matkakaan pidentynyt loppujen lopuksi kuin n. 15 minuuttia. Kenttä oli aika hiekkainen ja oltiin molemmat ihan väsyksissä siinä kahlaamisesta. Minä kyllä pidin tuosta pohjasta, se oli ihanan lämmin ja pehmeä. En yleisesti ottaen tykkää istuskella ulkona, mutta nurmikko ja pehmeä hiekka ovat poikkeuksia. Niinpä siis pystyin ottamaan rennosti ja myös istumaan välillä.

Sunnuntaina meillä oli pieni punkkiepisodi. Oltiin mamin ja Maxin kanssa niityllä nauttimassa auringosta. Minulla ei ole ollut koko elämäni aikana kuin ehkä kaksi tai kolme punkkia, vaikka mami ei olekaan laittanut Minulle mitään lääkkeitä (paitsi valkosipulia ruokaan). Ehkä punkit tajuavat, että olen niille liian ylhäinen, eivätkä siksi tartu. Mutta siis tuolta niityltä Max sai korvaansa punkin. Mami huomasi sen onneksi pian, kun rapsutteli pikkuista. Max loikkii missä sattuu, joten ei ihme, että siihen tarttuu ties mitä. Mami ei voi sietää punkkeja, mutta onneksi isäntä on niin rauhallinen ja punkki saatiin pian pois. Nyt mami pohtii, pitäisikö hänen laittaa Maxille punkkikuuri, kun se rymyää joka puskassa.

Saa nähdä käydäänkö tuolla niityllä nyt enää, vai siirrytäänkö pelkkiin metsäkävelyihin. Minulle se sopisi varsin hyvin, niityllä sipsutan vain polkua pitkin, kun metsässä on avarampaa ja pystyy kävelemään myös muualla siististi. Minua ei kiinnosta saada kaikenmaailman heiniä silmiin tai mutaa tassuihin. Punkkien lisäksi kun tuolla niityllä on kaikenlaisia ihme likaojia, missä vesi seisoo ja ne näyttää tosi ällöiltä. Maxillä on kuitenkin joku ihme vimma ryömiä niissä heti kun mamin silmä välttää, ja koska mami ei jaksa koko ajan valvoa pikkurottaa, hän miettii josko jätettäisiin menemättä sinne (varsinkin nyt, kun tuo punkkikin löytyi). Huoh, Max on kyllä ihan ihme otus..

Ja tapahtui niinä päivinä, että kuningatar Laralta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava

Minulla meni nyt hermo tällaiseen ainaiseen typerään dietteilyyn. Minä olen kuningatar, Minä päätän kuinka paljon syön. Koska en ylety jääkaappiin ja herkut on kaikki muuten piilotettu, piti keksiä toinen suunnitelma. Maxin on annettava ruokansa Minulle, tai ainakin osuus siitä. Minä olen kuningatar ja talon vanhin koira, Minun kuuluu syödä ensin maha täyteen ja jos jotain jää, pentu saa sitten ne. Niimpä olen nyt ilmoittanut Maxille, että se väistyy kupiltaan ja antaa ruokansa Minulle. Maxille tämä oli ihan ok, mutta mamin mielestä se ei käy. Tyhmä mami. Ensin sain käskyn siirtyä pois keittiöstä Maxin ruokailun ajaksi, mutta koska mielestäni Minun ei tarvitse totella, olen nyt viettänyt Maxin ruokailut tyrmässä vankina. Järkyttävää kohtelua. Mami tosin kutsuu tuota tyrmää vessaksi ja se ei kuulemma ole ollenkaan niin kamala kuin väitän, mutta kokeilisi itse hengata siellä vankina.. En aio kuitenkaan luovuttaa, kukas Minun oikeuksieni puolesta taistelisi, jos en Minä itse!

Oltiin loppuviikosta pienellä matkalla, isännän piti lähteä taas työmatkalle ja koska mami oli vapaalla mentiin kaikki sitten mukaan. Max ei oikein osaa suhtautua vielä kauhean rennosti matkustamiseen, joten ei ollut niin mukavaa kuin joskus ennen. Oli kuitenkin kiva päästä muihin maisemiin ja päästiin pitkille lenkeille mamin kanssa. Onneksi oli niin ihanat ilmat! Matka kulki Kotkan kautta Kouvolaan. Kouvolassa yövyttiin lempihotellissani, sen henkilökunta suorastaan palvoo Minua ja saan aina kassillisen herkkuja mukaan. Nyt tosin jouduin jakamaan sen tuon riiviön kanssa.. Maxin mielestä hotelli ei ollut kiva paikka ja se ei oikein halunnut jäädä sinne kanssani. Onneksi ihmiset olivat poissa vaan ruokailunsa ajan, en olisi jaksanut tuota stressierkkiä pidempään. Luulisi että se uskoisi Minua ja ottaisi mallia Minusta, ettei ole mitään hätää, mutta ei. Ehkä se ajan myötä tajuaa ettei sitä kukaan ole hylkäämässä mihinkään outoihin paikkoihin ja osaa sitten hieman rentoutua. Ja nauttia herkuista, pehmeistä nukkumapaikoista ja ihanasta rauhasta ilman hösöttäviä ihmisiä!

Muuten tänne ei kuulu mitään ihmeellistä. Agility oli tosiaan viikon tauolla, mutta huomenna pitäisi taas jatkua uudella kentällä. Saa nähdä millaisessa kunnossa se on, kuulemma pohjahiekka on vielä aika pehmeää, joten aloitetaan kai rantatunnelmissa. Palailen niihin tunnelmiin sitten huomisen jälkeen!