"Retki Suomenlinnaan"

Sunnuntaina mami päätti, että nyt tehdään retki Suomenlinnaan! Matkaan piti lähteä puolen päivän aikaan. Isäntä halusi siskonpoikansa mukaan, joten mentiin sitä kautta. Pikku-ihminen oli kuitenkin vielä päiväunilla, joten ei päästy heti lähtemään. Odotellessa päästiin pellolle juoksemaan yhdessä Brunon kanssa. Max oli ihan onnessaan saatuaan leikkikaverin! Bruno jaksoi vähän aikaa, mutta hän rupeaa olemaan jo liian vanha sellaiseen. Lisäksi hänellä todettiin nivelrikko, joten hänen liikkumisensa on hieman rajattua. Täytyy sanoa, että vaikka en ole koskaan tunnustanut pitäväni Brunosta, niin hän on kuitenkin tavallaan perhettä, ja nyt kun tietää ettei hänellä ole enää paljon aikaa jäljellä, niin tuntuuhan sen pahalta.

Joka tapauksessa peltolenkin jälkeen päästiin pakkautumaan autoon. Oli hieman ahdasta pikku-ihmisen vaunujen takia. Max ei muutenkaan pidä autosta matkustamisesta ja mami ei ollut enää ihan varma pärjääkö Helsingin keskustassa kahden koiran kanssa, koska isäntä on poissa pelistä pikku-ihmisen takia. Lisäksi Max ei ole ikinä matkustanut lautalla ja mami ei ollut varma miten hän suhtautuu, joten he päättivätkin isännän kanssa viedä Maxin kotiin. Minä pääsin mukaan siis yksin! Ihan paras sunnuntai, laatuaikaa ihmisten kanssa ilman hulivili-Maxia!

Ajateltiin ottaa mukaan retkelle vielä isännän täti, joka oli käymässä Suomessa, joten seuraavaksi suunnattiin toiselle puolelle Helsinkiä häntä hakemaan. Tuli hieman mutkia matkaan ja viivästyksiä sillä reissulla, joten päästiin lähtemään kohti keskustaa vasta viiden jälkeen ja loppujen lopuksi täti ei edes tullut mukaan, joten ihan turhaan siihen tuhlattiin aikaa. Pikkuhiljaa rupesi ihmisillä olemaan jo nälkä ja niinpä he päättivät ensin käydä hakemassa hieman evästä ja syödä ennen lautalle menoa, mami haki siis ruokaa meidän muiden odottaessa ulkona ja mentiin Senaatintorille syömään. Oli varsin kaunis aurinkoinen ilta istuskella siellä ja sain vielä muutaman ranskalaisenkin! Olisin halunnut myös antaa muutamalle ruokaa norkkaavalle lokille opetuksen, mutta mami kielsi.

Loppujen lopuksi kello oli jo niin paljon ja tuuli, sekä tummat pilvet rupesivat enteilemään sadetta, joten meidän "retki Suomenlinnaan" jäikin pelkäksi piknikiksi Senaatintorilla. En kuitenkaan valita, sillä Minulla oli varsin mukavaa. Oli myös hyvä, että Max jäi kotiin, koska se pikku-riiviö ei olisi malttanut yhtään ollaan paikallaan tai käyttäytyä niin sivistyneesti, kuin kaupunkilaiskoiran kuuluu. Toisin kuin Minä. Sen verran täytyy kuitenkin kehua Maxia, että kun saavuttiin kotiin, se odotti kiltisti omassa sängyssään, eikä ollut tehnyt mitään pahaa. Se ei ole varmaan ikinä ollut noin kauan ihan yksin yksin, joten odotuksena oli, että edes jotain olisi tuhottu.

Paljon onnea 1-vuotiaalle Maximukselle!

Maxillä oli tosiaan eilen synttärit. Mami oli suunnitellut vievänsä meidät extra pitkälle metsälenkille sen kunniaksi, mutta olikin niin väsynyt töistä tullessaan että nukahti sohvalle. Meidän pitkä lenkki siirtyi sen verran myöhäiseksi, ettei mami viitsinyt lähteä enää metsään. Pimeä rupeaa tulemaan jo aika aikaisin, eikä silloin ole kiva olla metsässä. Niinpä käytiin vain keskipitkä hihnalenkki ja päästiin sen jälkeen riehumaan läheiselle hiekkakentälle. Synttärilahjaksi Maxille suostuin leikkimään hänen kanssaan ihan kunnolla. Oltiin painihippaa, eli ensin juostaan täysiä toista karkuun ja kun toinen saa kiinni painitaan. Max on ihan liian nopea Minulle, joten aika paljon painimiseksi tuo homma meni silloin kuin Max jahtasi..

Päästiin myös juoksemaan pallon perässä. Max sai mamin ystävältä lahjaksi superhienon uuden pallon, joka pomppii hurjasti. Max ei vain oikein ole ymmärtänyt tuon leikin ideaa. Ideanahan on saada pallo kiinni ja sen jälkeen sillä voi tehdä mitä haluaa. Toisinaan mamilla on mukana nameja, jolloin vaihdan kyllä pallon hänen kanssaan mielelläni namiin. En minä kuitenkaan kauhean montaa kertaa jaksa sitäkään. En vaan ymmärrä mikä idea siinä on nakella sitä palloa ees taas. Max-idiootti puolestaan palauttaa joka kerran pallon mamille ja odottaa että mami heittää sen uudestaan. Sen mielestä on jotenkin ihan superhauskaa vaan juosta ees taas. Se jaksaisi juosta vaikka koko päivän edestakaisin sen saakutin pallon kanssa!

Niin, ja paras osa Maxin synttäripäivästä on vielä kertomatta! Saatiin tosiaan kakkua: herkullinen maksalaatikko pohja koristeltuna nakeilla.

Max oli todella ylpeä kakustaan ja olisi jaksanut poseerata sen kanssa vaikka koko illan.

Kauhean kauan piti odottaa, että päästiin syömään kun mamin ja isännän mielestä piti ottaa miljoona kuvaa pikku-päivänsankarista. Ja minutkin tungettiin lopulta kuvaan mukaan.

Onneksi lopulta saatiin molemmat isot palaset kakusta ja ei sen syöminen kauaa kestänyt! Onneksi ei ole enää kauaa minun omiin synttäreihini. Saadaan taas lisää kakkua ja Minä saan vuorostani myös muita lahjoja. Mami ei vielä ostanut Maxille mitään, he menevät kuulemma viikonlopun aikana yhdessä kauppaan valitsemaan jotain hyödyllistä. Sadetakin ja uuden pannan ipana kuulemma tarvitsee ainakin. Nyt tosiaan se sai lahjan vain mamin ystävältä, sen pallon, ja sen lisäksi saatiin molemmat herkku puruluut (Hänen mielestään Minunkin kuuluu saada, jos Maxikin saa. Hän tuo muutenkin aina mukanaan herkkuja meille, ja hän onkin yksi lemppari ihmisistäni!)

Vielä on kesää jäljellä

Tervehdys vaan pitkästä aikaa! Meillä on mennyt koko kesä niin hulinalla ohi, etten ole ehtinyt edes blogiani päivittää. Ei me mitään erikoista olla tehty, mutta kesällä "normaaleihinkin" juttuihin menee paljon enemmän aikaa. Siis esimerkiksi lenkeistä tulee helposti pidempiä, jos on kiva ilma. Olen ottanut paljon aurinkoa ja ollaan käyty mamin ja Maxin kanssa kävelyillä. Mami harmittelee, kun ei olla tehty mitään erityistä, kuten käyty edes Suomenlinnassa, mutta Minä en oikein ymmärrä tuollaista turhaa stressaamista. Ihmiset ottavat ihan ihmeellisistä asioista paineita ja aina pitäisi olla menossa suuna päänä. Kesästä voi nauttia niin paljon helpomminkin! Ja onhan tässä vielä aikaa tehdä vaikka mitä, en suostu uskomaan että vielä olisi syksy. Elokuu on vielä kesäkuukausi ja syyskuukin vasta alkusyksyä eli käytännössä kesää..

Viime viikolla käytiin mamin kanssa kahdestaan metsälenkillä. Se olikin ensimmäinen metsälenkki ihan kahdestaan Maxin tulon jälkeen! Mami oikein järkyttyi tajutessaan sen. Meidän kahdenkeskinen aika on kulunut hihnalenkkien tai treenien parissa. En ole aikoihin nauttinut metsälenkistä niin paljon! Sain rauhassa nuuskutella ympäriinsä ja katsella maisemia, eikä joku kokoajan pinkonut ees taas ohitse tai törmäillyt päin. Mamikin sanoi lenkin olleen nautinnollisin pitkään aikaan, Minä olen kuulemma niin paljon helpompi. Meille on kuitenkin muodostunut sellainen erityinen luottamussuhde, mami tietää miten Minä reagoin eri tilanteisiin ja tietää että tulen heti luokse kun käsketään. Eikä Minua tarvitse koko ajan vahtia sen varalta, että karkaan syömään jotain kakkaa tai pulikoimaan likaojaan (okei, kerran olen möyrinyt kakkakasassa, mutta ei tuollaisia erikoistapauksia enää kukaan muista..).

Agilitykin on taas jatkunut. Meillä menee varsin hyvin. Minä kuulemma olen vähän hidas välillä, mutta mami ei tajua että teen sen tahallani. Sen takia nimittäin mamia neuvottiin antamaan Minulle namia myös kesken radan, jotta into pysyy yllä. Kukapa ei nyt lisää namia haluaisi!?

Ja ainiin, huomenna meillä on juhlapäivä! Pikku-Max täyttää jo 1 vuotta.

Eipä se asia Minua sen kummemmin kiinnostaisi, mutta satuin näkemään kun mami purki eilen kauppakassia ja sieltä paljastui ainekset synttärikakkuun: maksalaatikkoa ja nakkeja. Ai että mitä herkkuja on siis varmastikin tarjolla!