Voi hyvää päivää, nyt tuo pikku-riiviö sitten tunki Minun ja mamin tyttöjen päiväänkin mukaan! Ollaan käyty yhdessä maanantaisin agilityssä ja olen saanut mamin kokonaan omakseni, mutta nyt myös Max aloitti treenaamisen ja tietysti sen treenit on juuri ennen Minun treenejäni. Toisaalta, jotain hyvääkin tässä oli, pääsin näyttämään mamille kuinka paljon hienompi koira Minä olen verrattuna Maxiin. Raukka oli nimittäin ihan pihalla! Se luuli tulleensa koirapuistoon ja olisi vaan halunnut leikkiä kaikkien kanssa. Kun kukaan ei lähtenyt leikkiin, se yritti komentaa niitä. Minä odotin kentän reunalla ja häpesin silmät päästäni. Yritin piilottautua mamin repun taakse ja olin mahdollisimman huomaamaton. Onneksi Minun treenikavereitani ei kuitenkaan ollut paikalla ja Maxin ryhmä oli muutenkin täynnä pentuja, joten ehkä se ei kuitenkaan ollut niin paha.
Mami oli jo valmis luovuttamaan, mutta tunnin lopussa tilanne parani ja mami sai Maxille opetettua jo miten putki kuuluu mennä ja saivat he tehtyä myös hyppyjä. Kouluttaja valoi mamiin uskoa sanomalla sen olevan selkeästi luotu agilityyn ja että se on kuulemma aivan eri maata kuin Minä. Max palasi luokseni rinta rottingilla, mutta Minusta Max on vain tyhmä, kun ottaa tuollaisen kommentin kehuna. Sehän vain tarkoittaa, ettei se ole tällainen hieno ja ylväs aateliskoira, jota ei ole tarkoitettukaan käskytettäväksi ja juoksemaan mutaisella kentällä ees taas.
Ja voi että, varsin kaukana sen hienot käytöstavat ovatkin! Se pisti päälle aivan tajuttomanmoisen metelin, kun se jätettiin Minun treenini ajaksi kentän reunalle. Taas sai hävetä silmät päästään ja vielä omien treenikaverien nähden! Mami yritti keksiä sille kaikkea tekemistä ja käytiin välillä kehumassa sitä, kun se oli hiljaa. Kai se täytyy nyt vaan yrittää jaksaa, kunnes tuo apina tajuaa pitää päänsä kiinni. Mami myös lupasi Minulle treenata Maxin kanssa lisää yksin jäämistä ja muutenkin muiden koirien seurassa olemista, tai siis lähinnä treenaamista. Toivottavasti Max tajuaa, eihän tuollaista vinkuiitaa jaksa kukaan kuunnella!
Muuten Minun treenini menivät tottakai varsin hyvin. Tällä kertaa harjoiteltiin pitkästä aikaa vain yksittäisiä esteitä. Rengas on tuottanut hieman pään vaivaa mamille, koska Minusta on ihan tyhmää tehdä kaikki asiat liian helposti ja niinpä Minusta on paljon mukavampaa hypätä siitä renkaan sivusta, eikä keskeltä. Mami tukki sivut ja pakotti Minut hyppäämään keskeltä ja mamin mieliksi lopputunnista tein myös pari oikein hienoa hyppyä renkaan läpi ilman esteitä. Siinähän luulee saaneensa homman taas toimimaan, ensi kerralla tehdään kuulemma taas rataa ja voin luvata ihan vaan mamin kiusaksi taas hypätä siitä sivusta!
