torstai 25. lokakuuta 2012

Lokakuun tunnelmia

Kohta on mennyt tarkalleen vuosi siitä, kun tuo pikku-riiviö muutti meille asumaan. Pikkuhiljaa rupeaa tuntumaan siltä, että se kuuluu jo kalustoon. Onhan se tohelo ja ärsyttävä pieni maanvaiva, mutta toisaalta siinä on hyvätkin puolensa.

Se on ensinnäkin loistava painikaveri. Ja leikkikaveri muutenkin. Joskin se on hieman liian nopea ja vahva.. (Mikä ei sinällään kyllä haittaa, koska eipähän muut koirat tule uhittelemaan, kun näkevät missä seurassa liikun) Toisekseen siltä on helppo varastaa ruokaa ja herkkuja. (Joskin jäin tässä taas kiinni ja meidät on taas erotettu ruokailun ajaksi toisistamme..) Se myös useimmiten saa kaikki syyt niskoilleen, jos joku jostain syystä on sattunut tekemään jotain pahaa..

Joitain asioita kyllä kaipaan. Tärkein niistä on aamurapsutukset. Ennen Maxia pääsin aina herätyskellon soidessa hetkeksi sänkyyn rapsuteltavaksi, ennen kuin piti lähteä kylmään ja märkään ulkoilmaan lenkille. Nyt Maxillä on aina niin kiire ulos, että mami nousee heti ylös ja raahaa meidät pihalle. Okei, nykyisin saadaan kyllä tilalle iltarapsutuksia, eli päästään juuri ennen nukkumaanmenoa hetkeksi sänkyyn, mutta se ei ole sama.. varsinkin kun ennen Maxia sain toisinaan nekin aamurapsujen lisäksi. Toinen asia on agility mamin kanssa kahdestaan. Meidän treenit on Maxin kanssa peräkkäin, joten mennään kentälle yhdessä ja toinen odottaa toisen treenien ajan. Saan toki olla mamin kanssa kahdestaan omien treenieni ajan, mutta ei se ole aivan sama kun Max on vieressä. Toisaalta se on tuonut hieman lisämaustetta treeneihin, koska Minun pitää näyttää Maxille kuinka hyvä olen.

Kaiken kaikkiaan olen ihan iloinen, että Max muutti meille asumaan. Yhden asian se voisi kuitenkin vielä opetella: oravan metsästyksen. Minusta on mukava jahdata ja haukkua oravia. Olen koittanut saada Maxinkin mukaan touhuun, mutta se ei vaan tajua! Se pyörii vaan kummastuneena Minun ympärilläni ja haukkuu varmuudeksi kaikkiin mahdollisiin ilmansuuntiin. Max on suorastaan häpeäksi meidän brassien metsästäjäjuurille! Se ei tajuaisi mikä on orava ja mitä sille pitää tehdä, vaikka sellainen istuisi sen pään päällä..

perjantai 12. lokakuuta 2012

Terroristi Maximus Suuri

Maxin yllätys mamille eilen päivällä:


Voitte vain arvata, kuinka vihainen mami oli! Minä olin aivan varma, että saan taas syyt niskoilleni. Ei siitä ole kauaakaan kun Max avasi mamin vaatekaapin ja levitti hänen sukkansa ympäri ämpäri. Minä menin sitten mamia vastaan sukka suussa näyttämään mitä Max on tehnyt ja sain sen myötä puolet haukuista omille niskoilleni.

Eilen kuitenkaan mami ei syyttänyt Minua lainkaan, hän tiesi heti etten Minä tekisi mitään tuollaista. Mikä sinällään on sääli, koska se kertoo vaan sen että olen mennettänyt terroristimaineeni! Kaikenlisäksi tuo tuhotyö oli niin suuri, että Max pomppasi tuhotyölistassa yhdellä heitolla ohitseni. Minä en ole saanut tuhottua mitään noin isoa ja kallista! Toisaalta, voihan tämän ajatella niinkin, että Minulta Max on kaikki opit saanut ja ilman Minua se ei olisi pystynyt tuohon. Kunnon tuholainen tarvitsee hyvän opettajan.