Lara sairaanhoitajana

Meillä on ollut nyt vähän tylsää viimepäivät, kun mami on ollut kipeänä ja ennen sitä oli aika kylmää jonkin aikaa. Lenkit on jääneet lyhyemmiksi  ja agility on jäänyt välistä kokonaan. Onhan me sisällä touhuttu kaikenlaista ja isäntä on meitä koittanut viihdyttää, mutta pikkuhiljaa jopa minä kaipaisin kunnon ulkotoimintaa. Kyllä isäntäkin meidät lenkittää, mutta mami on se joka meidät vie kunnolla kauas ja jonka kanssa ollaan oikeasti pitkään ulkona, esimerkiksi siis metsään tai pellolle juoksemaan.

Mami rupeaa olemaan jo parempaan päin, joten viikonloppuna varmasti päästään, kun ovat luvanneet suht lämmintä säätäkin. Viime sunnuntaina piti mennä jäälle, mutta mami sairastui eikä päässyt. Ehkä nyt viikonloppuna? Ulkona tosin sataa vettä, joten mami ei välttämättä jäälle uskalla, varsinkin jos tuo jatkuu pidempään. Mutta on niitä muitakin paikkoja missä päästään riehumaan! 

Minä olen toiminut nyt sairaanhoitajana ja olenkin varsin hyvä siinä. Vaistoan heti jos mamilla on joku huonosti. Eilen mamin kuume nousi kunnolla ja hän joutui kokonaan vuoteenomaksi. Minä tarkastin säännöllisesti että hän on elossa, annoin pusuja ja haleja, sekä toimin virallisena lämmittimenä peiton alla. Max ei ihan tajunnut tilannetta, se vaan yritti riehua ja saada Minutkin siihen mukaan. Minähän en mokomaan lähtenyt, sillä lämpimän peiton alla on paljon mukavampaa. Lopulta se tajusi ettei saa seuraa ja yritti sekin nukkua. 

Kauaa sitä ei kestänyt ja säännöllisesti se vaihtoi paikkaa tuhisten ja kävi kyselemässä joko nyt leikittäisiin. Lopullisesti sen hermo meni, kun isäntä soitti mamille. Me kuulemma haukkumme liikaa kun joku tulee ovesta, joten meillä on nyt koulutus meneillään. Sen takia isäntä ja mami soittavat toisilleen ennen kuin tulevat kotiin. Idiootit vain ovat laittaneet toisilleen omat soittoäänet, joten me tunnistetaan mikä soittoääni tarkoittaa että joku tulee kotiin. Kun siis isäntä soitti, Max luuli hänen olevan oven takana ja aloitti ravaamisen ja vinkumisen. Välillä se istahti paikalleen, mutta tuijotti ovea. Välillä se meni maate lattialle sohvan taa, mutta pää kurkisti kulman taa ovelle. Ja se sen vinkuminen on ihan hassua, tosi hiljaista ja katkonaista, välillä se mulkoilee sen näköisenä että eihän vaan kukaan kuullut. Vinkuisi nyt sitten edes ihan kunnolla ja rehellisesti! Isäntä kuitenkin soitti vasta kaupasta, joten hänellä vielä kesti.. 

Voi että sitä riemua kun isäntä vihdoin saapui! Päästiin päivälenkille ja hän päästi meidät myös vapaaksi keskenämme riehumaan. Max oli oikein riemuissaan ja kun päästiin kotiin hänkin malttoi tulla mamin kainaloon hetkeksi häntä hoitamaan. Illemmasta Max sai myös leikkiseuraa isännästä, joten se oli lopulta varsin tyytyväinen päiväänsä. 

Tänä aamuna se on toistaiseksi ollut paljon rauhallisempi ja makaa parhaillaankin Minua tuuraamassa mamin kainalossa. Mami on passitettu viettämään vielä tänään lepopäivää, vaikka kuume onkin laskenut ja hän vaikuttaa jo terveemmältä. Hyvä niin, parempi hänen parantua ihan terveeksi, niin jaksaa sitten riehua meidän kanssa kunnolla viikonloppuna!

Talven 2012-2013 muotia

Nyt on Minullakin vihdoin uusi talvitakki!

 

Se on päältä mustaa, veden ja tuulen kestävää kangasta, ja sisältä pehmoista punaista fleeceetä. Lisäksi siinä on heijastinnauhalla molemmin puolin Minun nimikirjaimeni. Myös Maxillä on samanlainen takki, siinä vain on sininen vuori ja hänen nimikirjaimensa.

 Max ei oikein tykännyt kuvaussessiosta ja sen näkee hänen ilmeestäänkin..

Lisäksi Max sai vielä uuden villapaidan.

 
Se on kasvanut niin hurjasti viime talvesta, ettei sille ollut enää vaatteita syksyllä, joten mami on ahertanut niiden kimpussa. Se onkin käyttänyt Minun vaatteitani ennen kuin sai omansa.

Nyt on mukava taas ulkoilla ja matkata agilityyn! Sekin kun palasi siis taas joulutauolta. Minun tosin ei tarvinnut osallistua maanantain treeneihin, kun oli sen verran kylmä. Mennään kuulemma huomenna sitten hallitreeneihin. Max sen sijaan oli maanantaina pomppimassa ja se on kuulemma kehittynyt huimasti. Teki ilmeisesti muutaman viikon tauko hyvää. Kepit se menee ohjureilla ilman ongelmaa, samoin putken (oli se kuinka mutkalla tahansa..). Keinukin alkaa sujumaan, joskin sitä ei vielä ole kokeiltu ihan kunnolla. Hypyissä ja lähtöharjoittelussa ei myöskään ollut ongelmia. Ja mami oli kuulemma uskaltanut pitää pikkuista jopa ilman hihnaa, eikä se ollut säntäillyt pahemmin mihinkään. Max oli kuulemma myös käyttäytynyt matkat tosi hyvin ja mami onkin vakuuttunut, että ehkä sittenkin siitä kasvaa vielä kunnon koira jonain päivänä. Minä jaksan epäillä, mutta antaa ajan näyttää..