Kevättä rinnassa

Kevät on nyt virallisesti saapunut:

Mikään muu ei ole varmempi merkki keväästä, kuin kuraiset tassut ja masu! Ikävä puolensa siinä on se, että joudutaan pesulle ainakin kerran päivässä.

Toinen selvä merkki keväästä on rakkaus. Tänä vuonna se huokuu lähinnä Maxistä, joka rakastuu joka ikiseen vastaan tulevaan narttuun. Koirapuistossa se on ihan mahdoton, kun sillä on vaan mielessä se yksi asia.. Yksikin päivä se vaan kulki rotikka ladyn perässä ja sen sai ulos sieltä puistosta vaan houkuttelemalla ensin sen ladyn portille. Lenkeillä se nuuskii ihan hulluna ympäriinsä ja yrittää nuoleskella pissoja, lähinnä narttujen, tai mistäs sitä aina tietää kuka mihinkin on pissanut, mutta ainakin narttujen pissoista sitä on vaikea pitää erossa. Eilen agilitytreeneissä yksi narttu pissi kentälle, voitte vaan arvata missä kohtaa Max olisi halunnut treeninsä viettää..

Kolmas merkki on se, että kaiken maailman juopot mönkii ulos koloistaan. Toisaalta osa niistä on ihan kivoja, eläinrakkaita miekkosia, jotka haluavat rapsuttaa meitä. Useimmat kuitenkin haisevat oudoille, pitävät kauheaa mekkalaa ja käyttäytyvät pelottavasti. Eilen metromatkalla treeneihin törmättiin kumpiikin.. Yksi miekkonen oli Minusta erittäin mukava, koska hän rapsutti juuri oikeista paikoista, luuli Minua Maxia nuoremmaksi ja sanoi Minun selvästi olevan pomo. Asuttiin mamin kanssa jonkun aikaa Kalliossa ja silloin törmättiin aika usein kaikenmaailman mörökölleihin, joten olen aika tottunut. Max on vähän enemmän ihmeissään ja yleisesti ottaen vain piileskelee mamin jaloissa, jos epämääräiset tyypit yrittää lähennellä.

Agility on jatkunut loistokkaasti ja vähän vähemmän loistokkaasti. Mamilla oli lainassa jonkun aikaa auto, joten oli varsin mukavaa matkata treeneihin ja odottaa lämpimässä omaa vuoroaan. Nyt ihmiset ovat puhuneet jotain omasta autosta, mutta en ole vielä itse nähnyt sellaista. Kuulemma meille olisi varattu oikein iso oma tila takaa ja tulevaisuudessa päästäisiin aina matkustamaan siellä treeneihin. En malta odottaa, että mokomasta luksuksesta tulisi oikeasti todellisuutta!

Itse treenit ovat sitten olleet vaihtelevissa määrin onnistuneita. Yhdet treenit jouduttiin perumaan pakkasen takia ja yksissä olikin yllättäen niin kylmä, etten halunnut tehdä mitään. Varsinkin kun oltiin silloin autolla ja tiesin siellä olevan lämmintä ja pehmeää. Max ei oikein jaksa keskittyä ja hänen treenissä ovat enemmän tai vähemmän säheltämistä. Tosin, nyt eilen meillä meni aika hyvin. Se oli aika lailla mamin ansiota, koska hän löysi vihdoin oikean taktiikan lenkeillyyn ennen treenejä ja osasi olla myös treeneissä itse säheltämättä.

Eilen päästiin siis kumpikin omalle lenkille päivällä. Maxin mami vei pellolle yli tunniksi juoksemaan. Ottivat mukaan lelunkin, jonka perässä juosta ja jonka kanssa riehua. Max oli kuulemma ihan vauhkona juoksennellut lumessa ja vetänyt muutamat kunnon mukkelismakkelit uppoavan lumen joukkoon. Pikkuinen oli ihan naatti jo kun tulivat kotiin, vaikka edessä oli vielä reissu agilityyn. Max pääsi hetkeksi nukkumaan, kun lähdettiin mamin kanssa kaksin ulos. Käveltiin ihan rauhassa, minä sain määrätä tahdin ja nuuskia, katsella ja nauttia auringosta niin paljon kuin halusin. Ei käyty edes kaukana, koska en halunnut, vaan palattiin pian takaisin pihalle ottamaan hieman aurinkoa.

Treeneissä Max oli normaalia rauhallisempi ja taikoi itselleen jopa hieman keskittymiskykyä. He suorittivat mamin kanssa neljä estettä putkeen kolme kertaa, ja sen aikana Maximus ei edes yrittänyt lähteä muualle riehumaan. Tai ehkä vähän, mutta kuunteli kuitenkin viime kädessä aina mamia. Näiden neljän esteen joukossa oli myös kepit, joissa mami joutui auttamaan vain vähän. Minä puolestani olin oikein virkeänä, kun ei oltu päivällä tehty mitään pidempää tai rankempaa lenkkiä. Suoritin radan oikein hienosti keppeineen kaikkineen, eikä mamin tarvinnut edes suuremmin houkutella. Pistin jopa mamin hieman juoksemaan!

Ensi viikolla on taas treenitauko, kun tulee pääsiäinen. Mitään suurempia suunnitelmia meillä ei ole, mutta eiköhän ne neljä päivää saada kulumaan mukavasti. Varsinkin jos nämä kevät säät jatkuvat tällaisina! Ulkoillaan paljon, syödään hyvin ja päivän päätteeksi köllitään sohvalla samaan tapaan, kuin esimerkiksi viime sunnuntain lenkin jälkeen:

Rakas aurinko on taas täällä!

Tänään oli siivouspäivä. Max suhtautuu todella epäluuloisesti imuriin ja sen mielestä se pitää pitää jatkuvan tarkkailun alaisena. Vieläkin epäilyttävämpi kapistus tosin on moppi. Minä en jaksa stressata, itseasiassa yleensä piiloudun siivouksen ajaksi. Meidän sisustuksemme on onneksi kovasti meidän koirien väreihin sopivaa, mustaa, valkoista ja ruskeaa, joten on helppo piiloutua tyyny- ja huopakasoihin. Olen aiheuttanut monta sydäriä mamille "katoamalla" tyynykasaan.. Piiloutuminen on viisasta, koska mami on keksinyt että meidät pitäisi opettaa siivoamaan omat lelumme. Minua ei mokoma kiinnosta. Max taas on käsittänyt koko homman väärin ja sen sijaan että kuskaisi leluja laatikkoon, se kuskaa ne yksitellen takaisin ympäri asuntoa mamin kerätessä ne koriin.

Aamulla paistoi taas aurinko lupaavasti ja paistaa nytkin, mutta meidän lenkkimme ajaksi päälle sattui lumisade. Se ei sinällään haitannut, koska ollaan päästy jo kaksi päivää nauttimaan auringosta. Molempina päivinä käytiin pellolla juoksemassa, tänään hihnalenkki tuntui siis vaihtelun vuoksi varsin kivalta.

Ihanaa maaliskuuta kaikille!

Pari viime maanantaita Max on nyt taas käynyt yksin agilityssä. On ollut sen verran kylmä ettei mami ole viitsinyt ottaa molempia. Me käytiin sitten kahdestaan mamin kanssa viime perjantaina hallissa treenaamassa. Vasta matkalla huomattiin että olikin tosi kylmä ja mami jo ehti miettiä oliko sittenkään fiksu ajatus lähteä. Onneksi hallissa ei kuitenkaan tuullut, mistä se kylmyys ilmeisesti suurimmaksi osaksi johtui, ja meillä oli niin kova meno päällä ettei ehtinyt muistaakaan koko kylmyyttä. Vedettiin puolen tunnin tehotreeni ja oli tosi hauskaa! Ihan mamin mieliksi tein kepit ja renkaankin oikein. Keinun kanssa on hieman ongelmia, kun se pamahtaa jotenkin tosi kovasti siellä hallissa maata vasten. Sitä ollaan yritetty nyt treenata niin, että tottuisin. Mami ei vaan voi oikein ymmärtää noilla vajaavaisilla ihmiskorvillaan kuinka kovaa se oikeasti pamahtaa! Sain mamilta tosi paljon kehuja, olen kuulemma maailman paras narttukoira. Vedin upeasti treenin ja sen lisäksi osaan käyttäytyä matkoillakin kuin unelma. Ja miksi en osaisi, ei kai nyt näin hieno rotukoira voi ruveta riekkumaan kuin joku kapinen piski!

Maxin treenit puolestaan koettelevat mamin hermoja. Se ei oikein jaksa keskittyä oleelliseen, tai jaksaa, mutta kun sitä oleellista pitäisi olla koko ajan meneillään. Näin talvella varsinkin on hieman rajallinen määrä esteitä tuolla ulkona käytössä ja mamin oma liikkuminen vähän hankalaa. Onneksi kuitenkin ihan hyvin pääsee tekemään yksittäisiä esteitä, kun ryhmä ei ole niin iso ja suurimmaksi osaksi aikaa on mahdollista järjestää jotain tekemistä. Maanantaina koettivat tehdä pientä rataakin jo ja se meni oikein hienosti! Max aloitti muuta ryhmää hieman myöhemmin, joten he vielä hieman soveltavat verrattuna muiden ratoihin. Lisäksi Maxin ongelmana on vapaana oleminen, kun se mieluummin menisi leikkimään muiden kanssa (tai hieman koettelemaan voimiaan yhden toisen nuoren uroksen kanssa..), mutta sekin alkaa sujua pikkuhiljaa. Yksittäisten esteiden kanssa mieluummin mami pitää vielä hihnan kiinni, mutta kun tekevät pidempää pätkää niin Max jaksaa keskittyä sen verran että voi ottaa sen irti. Kovasti ovat harjoittelleet mamin kanssa lähtöjä ja sellaista ylipäänsä olemista ja hanskassa pysymistä.

Talvi teki taas pienen paluun. Lauantain ja sunnnuntain välisenä yönä tuli lunta oikein kunnolla. Mami oli ulkona kavereidensa kanssa ja päästiin Maxin kanssa vielä ulos aamuyöllä. Oli kyllä melkoista yrittää päästä ulos pihalta, jotta pääsi tekemään tarpeensa sallittuun paikkaan! Lunta oli niin paljon, että ei eteenpäin nähnyt. Edellä näki juuri ja juuri Maxin viipottavan hännän hangen yläpuolella. Onneksi lumi oli kuitenkin tosi kevyttä, joten sen läpi pääsi ilman suurempaa vaivaa kulkemaan. Aamullakin aura-autot olivat vähän laiskasti liikkeellä ja aamulenkki oli aikamoista treeniä. Lumi oli vähän painunut kasaan, joten siinä oli huomattavasti raskaampi kävellä. Sunnuntai oli oikein kunnon pakkaspäivä, mutta oli kuitenkin aurinkoista joten oli ihan mukava tehdä pidempi lenkki päivällä, kun tiet rupesivat olemaan kuljettavissa. Maanantain sitten tuli taas uusi lumimyrsky.. Mami yritti saada meitä pellolle juoksemaan ennen agilitya, mutta Minun vastaukseni oli tämä:

 
Max sen sijaan oli ihan innoissaan ja tässä hänen näkemyksensä siitä, miten lumimyrskystä kuuluu nauttia: