maanantai 27. toukokuuta 2013

Ripsiongelmia ja synttärihumua

Maximuksella todettiin viime vuoden puolella distichiasis, eli sillä kasvaa ylimääräisiä silmäripsiä luomen reunasta silmän sisäpuolelle. Niitä silloin nypittiin ja poltettiin, mutta nyt (kuten myös odotettiin) ne ovat kasvaneet takaisin. Ne eivät ole häirinneet, ennen kuin viime viikolla Maxin silmä rupesi pahasti rähmimään ja kutiamaan. Meidän oma eläinlääkärimme silloin aikoinaan sanoi, että jos ne muodostuvat jälleen ongelmaksi kannattaa mennä suoraan sellaiseen paikkaan, missä niitä voi jäädyttää tai muuten hoitaa paremmin. Mami siis varasi ajan Espoon eläinsairaalaan ja käytti Maxia silmälääkärillä. Hän kertoi, että polttaminen ja jäädyttäminen ovat molemmat yhtä tehokkaita operaatioita ja koska Maxin ripset ovat kasvaneet niin runsaina takaisin, hän epäili ettei polttamiseen ole ollut kunnollisia välineitä ja se on tehty huonosti. Lääkäri oli sitä mieltä, että ripset eivät ole kauhean paksut, joten silmien säännöllisellä pesulla ripsien kanssa voisi elää ilman että niitä jatkuvasti ollaan poistamassa, elleivät ne sitten aiheuta ongelmia. Mami varasi ajan ripsien poistoon, koska Maxin silmä tosiaan rähmi, mutta nyt kun sitä on huuhdeltu kylmällä vedellä, se näyttää taas ihan normaalilta. Isäntä epäilee, että niissä ripsissä oli kiinni jotain ylimääräistä ja nyt kun ne saatiin pois, kaikki on taas ok. Max on nyt erikoistarkkailussa, ja se ratkaisee viedäänkö tuota ipanaa lääkäriin tällä viikolla vai peruuko mami ajan.

Periaatteessa tämä koko touhu ei ole vaikuttanut pahemmin meidän normaalielämään muuten, kuin että Max joutui pitämään kauluria pari päivää ja edelleen kun ollaan oltu yksin, sekä yöllä. Se ei tykkää siitä yhtään ja näyttää kovin surkealta sen kanssa. Enkä ihmettele, varsin inhottava kapistus se onkin, oikea cone of shame kuten sitä elokuvassa Up kutsuttiin.

Lauantaina meille oli vähän hupia luvassa, kun mami suuntasi Hankoon kummityttönsä synttäreille. Minä en ole ollut siellä mukana muutamaan vuoteen, mutta nyt päästiin molemmat kun on kerran auto millä huristella. Mamin kummityttö ja tämän sisko olivat kovin innoissaan meistä, Maxiähän he eivät ole edes nähneet vielä. Heillä itselläänkin on ollut koira ja viikko sitten heille muutti uusi pentu. Molemmat ovat oikein koirarakkaita ja olisivat halunneet meidän jäävän sinne asumaan. Saatiin herkkuja, leikittiin pihalla lasten kanssa ja käytiin vielä kävelylenkilläkin tyttöjen kanssa. Oli ihanan aurinkoinen ja lämmin päivä, joten mikäpä sen mukavampaa! Koiranpentusta me ei kuitenkaan vielä päästy tapaamaan, kun se oli asunut siellä vielä niin vähän aikaa, ettei kaiken sen muun hälinän keskellä mami ja tyttöjen äiti halunneet tuoda sille lisästressiä meidän tapaamisesta. Eikä sillä, että minua olisi kiinnostanutkaan mokoma karvapallero. Mami oli siitä ihan innoissaan, kuulemma ihana, pikkuinen, pehmeä nallekarhu. Saattaahan se olla suloinen, mutta pentu mikä pentu. Ne ovat ylivilkkaita, tyhmiä ja rasittavia, eikä niillä ole vielä minkäänlaisia käytöstapoja.

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Hitaasti, mutta varmasti

Onpas ollut tapahtumarikas viikko! Huomaa, että kesä on tullut, kun tapahtuu paljon muutakin kuin normaaleja lenkkejä ja leikkejä.

Tämä oli ensimmäinen viikko, kun meidän agilitytreenit jakaantuivat. Max jatkaa maanantain ryhmässä ja Minä siirryn tiistaille. Maxin treenit meni kuulemma ihan hösellykseksi, kun ipanalla oli niin paljon muuta mielessä. Se on vieläkin ihan sekaisin, ilmeisesti täällä pyörii edelleen jotain ihania tyttösiä joiden luokse se haluaisi paeta. Ruokakaan ei maistu kunnolla. Mami ajatteli, että treenit saisivat sen ajatukset muualle, mutta se olisi halunnut vaan leikkiä ja riehua ja nuuskia. Kyllä he jotain lopuksi saivat tehtyä, mutta mami näytti aika väsyneeltä ja turhautuneelta, kun palasivat takaisin. Minun treenit jäivät välistä, koska mami oli töissä, mutta sen sijaan osallistuttiin oman kerhomme epävirallisiin kisoihin. Minua ei oikein huvittanut ja en jaksanut turhaan kiirehtiä. Suoritettiin rata nollatuloksella, joskin aika oli melkoisen huono. Se ei kuitenkaan haitannut, koska tuolla rauhallisella ja varmalla suorituksella napattiin voitto!



Agilityn lisäksi tämä viikko on pitänyt sisällään kevään ensimmäisen ratapäivän, iltapuuhailua sekä mamin että isännän kanssa ja paljon auringonottoa. Rannalla oli vielä aika hiljaista, vain yksi touhukas staffi pentu oli meidän lisäksi paikalla. Enkä yhtään ihmettele, oli vielä hieman liian kylmä ilma rantailuun ja merivesikin oli niin kylmää, ettei sinne halunnut kukaan mennä. Mami ei edes kastanut varpaitaan, mutta me molemmat (juu-u, myös Minä!) käytiin urheasti kokeilemassa tassulla. Ja ei ollut lämmintä ei. Mami sitten heitteli meille hetken lelua ja juostiin keskenämme.


Yhdellä iltalenkillä ajettiin Bodom-järvelle tallustelemaan. Käytiin laiturillakin, josta Minusta on mukava tähystellä järvelle ja muille rannoille, mutta joka Maxin mielestä oli jokseenkin pelottava paikka.




Tottakai päästiin myös juoksentelemaan ja nauttimaan vapaudesta.



Tämä viikko oli ihanan lämmin ja aurinkoinen, joten päästiin nauttimaan kunnolla auringosta! Meidän etuterassi on siihen aivan loistava paikka aamupäivisin. Mami on kovin huolissaan, että saadaan lämpöhalvaus, mutta turhaan hän huolehtii. Nyt on pakko nauttia kaikista mahdollisista hetkistä auringosta, kun edessä on taas kohta pitkä ja pimeä talvi..

Tälle viikolle sattui myös pieni toiminta-tilanne, kun törmättiin päivälenkillä pikkuiseen koiranpentuun, joka oli karannut kotoaan. Minusta se olisi voitu jättää sinne juoksentelemaan, kyllä se varmasti olisi osannut mennä kotiin jos olisi halunnut. Mami oli kuitenkin toista mieltä ja pilasi meidän koko lenkin sillä, että päätti saattaa pennun takaisin kotiinsa. Max oli ihan onnessaan uudesta leikkikaverista ja kyseli mamilta "voidaanko me pitää tää?!". Omistaja lopulta löytyi ja Max joutui omaksi harmikseen eroamaan uudesta kaveristaan. Ehdin jo säikähtää että mami raahaa sen riesan mukanaan kotiin tai jotain muuta yhtä kamalaa..

Niin ja mitäs vielä.. ai niin, saatiin uudet hihnat! Mami oli löytänyt ruuanhaku reissulla alennuksesta hihnoja ja hänen oli kuulemma aivan pakko ostaa meille sellaiset. Onhan ne kyllä kieltämättä ihan hienot.


perjantai 3. toukokuuta 2013

Maxi Koiranen kosiomatkallaan, ahaa..

Maxillä on kevättä rinnassa. Tällä kertaa ihan kunnolla. Ei se sitä itse tunnusta, mutta kyllähän sen näkee. Ulkona se on menettänyt viimeisetkin kuulon rippeensä ja nuuskii, merkkailee ja nuoleskelee pissoja senkin edestä. Tämän takia se on irtilenkkeilykiellossa, koska mami pelkää sen katoavan kosiomatkalle. Se on myöskin ruvennut saamaan korvia särkeviä itkukohtauksia, kun ei pääse ulkona minne haluaisi tai nuuskimaan ketä haluaisi. Niin, ja nyt se on sitten menettänyt ruokahalunsakin. Kaksi päivää se oli syömättä, edes herkut eivät kelvanneet, mutta ilmeisesti tänään rupesi olemaan jo sen verran nälkä, että kuppi vihdoin tyhjeni. Minä yritin auttaa sitä, mutta mamin mielestä Maxin kupissa oleva ruoka on vain ja ainoastaan Maxin ruokaa, vaikkei se edes halua sitä.. Sain onneksi kyllä muutaman ylimääräisen herkun, kun ihmiset testailivat maistuisivatko edes ne.

Vappukin tuossa oli ja meni, ja nyt on vihdoin toukokuu! Vappuaattona päästiin isännän mukana juhliin ja saatiin paljon herkkuja ja rapsutuksia. Vappupäivä on paras osa vapunviettoa, koska siihen liittyy aina hyvin tärkeänä osana syöminen. Joko ollaan piknikillä tai grillataan. Kuten viime vuonnakin, päädyttiin nyt isännän siskon luokse grillaamaan. Oli tosi kaunis päivä, joskin tuulinen. Se ei ihan hirveästi tosin haitannut, kun oltiin suojaisalla pihalla mihin tuuli ei juurikaan päässyt. Pääsin ottamaan oikein kunnolla aurinkoa pitkästä aikaa! Mami häiriköi välillä vesikupin kanssa, etten vaan läkähtyisi. Saatiin myös mekin osamme grilliherkuista, vaikka mami tapansa mukaan koittikin sitä rajoittaa. Illemmasta lähdettiin sitten vielä Kaivopuistoon näyttäytymään. Päädyttiin kahville koiraystävälliseen Cafe Caruseliin. Siellä oli paljon muitakin koiria ja mami oli huolissaan kuinka me osataan käyttäytyä. Ja kyllähän me osattiin, ei me nyt sentään mitään maalaisjuntteja olla vaan tyylikkäitä rotukoiria!

Hieman tuuli teki istumisesta kylmää, mutta aurinko lämmitti mukavasti. Ja kauniista merimaisemasta on aina ilo nauttia!


Max tosin oli liian täpinöissään kaikista hajuista, ettei oikein osannut rentoutua..


Sen näkee sen joka suuntaan höröttävistä korvista..

Agility kuulumiset pitää vielä päivittää tähän lopuksi, koska meillä menee nyt varsin hyvin! Viime treeneissä jopa Maximus suoritti kokonaisen radan! Hieman oli vielä keskittymisvaikeuksia, mutta kaikki esteet meni kuitenkin läpi, jopa 12 kepin rivistö. Kyllä oltiin mamin kanssa ylpeitä pikkuisesta! Enhän minä voinut sitten jäädä huonommaksi ja piti näyttää kuinka se rata oikeasti mennään. Oli sellainen vauhti päällä, että kouluttajakin jäi sanattomaksi! Kepeissä on hieman ongelmia, en jaksaisi pujotella niitä loppuun asti, aika usein yritän oikaista kaksi viimeistä, mutta aina mami huomaa.. Mamin mielestä nyt menee jo niin hyvin, että Minun pitäisi suunnata kisakentille. Mikäs siinä, voin Minä käydä näyttämässä miten tämä homma oikeasti toimii. Pelkään vaan, että mamin hermo ei kestä ja hän mokaa. Nythän Minä vaihdan sitten koulutusryhmääkin, Maxin ja minun ryhmät yhdistyy, joten mami päätti että Minun on aika siirtyä. Ihan kiva, kun nyt päästään sitten aina mamin kanssa ihan kahdestaan treeneihin.