Paluu arkeen

Mamin lomat on lomailtu, mutta me Maxin ja isännän kanssa jatketaan vielä tovi. Ollaan käyty puistoissa, syöty jäätelöä, lenkkeilty ja matkustettu autolla ympäriinsä. Tietokoneella kukaan ei ole kerennyt juurikaan istumaan. Kaivopuistossa ollaan oltu aika paljon, koska sieltä saa todella herkullista kookosjäätelöä. Max ei oikein tykkää jäätelöstä, joka ei haittaa minua ollenkaan, koska saan itse enemmän! Tosin, mamin mielestä olen taas lihonnut ja siksi en saisi syödä oikein mitään herkkuja..

Paras osa lomasta oli matka mamin äidin luokse. Olen jo aiemmin hehkuttanutkin, kuinka hän on yksi lempi-ihmisistä maailmassa! Saatiin taas todella paljon herkkuja (ehkä siksi saatankin olla hieman lihonnut..) ja rapsutuksia. Mamin äiti asuu Pohjois-Karjalassa, joten matka sinne kesti melkoisen kauan, varsinkin kun koukattiin Turun kautta hakemassa mamin veli kyytiin. Max ei oikein osaa rentoutua autossa, joten se on hieman ärysttävä. Minusta autossa on kivaa, on kiva katsella maisemia ja lopulta nukahtaa sen rentouttavaan hyrinään. Max on sitä mieltä, että se on maailman vaarallisin ja epäluotettavin matkustustapa, ja sen on pakko koko ajan tarkkailla että kaikki on ok. Ajateltiin mamin kanssa, että se väsähtäisi noin pitkällä matkalla jossain vaiheessa, mutta väärässä oltiin. Toisaalta, kun päästiin perille se vaan tsekkasi nopeasti paikat, söi iltapalan ja kuukahti samantien nukkumaan.

Parasta koko reissussa oli se, että saatiin nukkua mamin vieressä. Mami ei tosin ollut tästä enää loppuvaiheessa kovin mielissään. Minkä minä sille voin, että mami kierii unissaan ja häiritsee minun uniani? Minä haluan nukkua peiton alla, mieluiten mamin jalkojen välissä tai taipeissa, ja jos joudun sieltä pois, haluan toki sinne takaisin. Varma keino päästä sinne, on tökkiä mamia tassulla olkapäähän. Tämän lisäksi Max keksi joka aamuyö, että sen on päästävä mamin kainaloon (oikea mammanpoika..). Lopputulos oli se, että mami ei kuulemma nukkunut yhtään yötä kunnolla ja että me ei kuulemma päästä enää ikinä hänen viereensä nukkumaan. Uskokoon ken tahtoo, seuraavan kerran kun isäntä on poissa kotoa, hän ottaa meidät taatusti taas viereensä.

Samalla reissulla piipahdettiin myös mamin mummolassa Pohjois-Pohjanmaalla. Se tiesi siis lisää autoilua. Mamin ukki on todella pelottava mies, sillä hän kantoi jatkuvasti mukanaan jotain todella pelottavaa esinettä, johon hän nojautui kävellessään. Sisällä hän onneksi laski sen pois, joten uskallettiin molemmat rapsuteltaviksi. Mamin mummi puolestaan oli aivan mahtava, hän antoi meille keksejä ja pullaa! Mami sai kuulla tästä vasta jälkikäteen, mutta tällä kertaa mamin äiti osottautui petturiksi ja kielsi antamasta paljoa. Mami on keksinyt että minulla on vilja allergia ja etten saisi siis syödä kauheasti viljatuotteita.. Kumpa olisi ollut jotain muuta herkkua tarjolla, oltaisiin saatu varmasti vaikka kuinka paljon!

Vierailtiin myös suolla etsimässä jotain typeriä oransseja marjoja. Alkuun minua vähän epäilytti kulkea eteenpäin kun maa oli niin märkää ja upottavaa, mutta lopulta annoin vaan mennä. Max juoksenteli ympäriinsä kuin pieni villieläin, välillä vähän liiankin kaukana, ja nautti vapaudestaan. Keksittiin myös sellaisia kivoja ojia, joissa oli pehmeä sammalmatto ja sen alla vettä. Max upposi jopa kerran vähän syvemmälle, säikäyttäen mamin, mutta jatkoi salamannopeasti matkaansa kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan ja sai aikaan ihmisissä naurua. Minustakin oli kiva vedellä edestakaisin ojassa niin että vesi vaan roiskui. En yleisesti ottaen pidä vedestä tai mudasta tai muustakaan ällöstä, mutta kun kerran siellä oltiin jo tassut syvällä maassa, niin kannattihan siitä nyt ottaa ilo irti! Huonona puolena oli se, että jouduttiin sitten illalla pesulle..

Matka oli varsin mukava, mutta kyllä oli kiva tulla taas kotiin ja nähdä isäntäkin pitkästä aikaa!

Agility oli meillä parin viikon tauolla AgiRodun jälkeen, mutta pikkuhiljaa on palattu senkin pariin. Viime viikolla käytiin treenaamassa yhden minun ryhmäläiseni kanssa kahdestaan. Tai no, mami otti Maxinkin mukaan. Tehtiin pientä rataa ja kertailtiin esteitä, Maxikin jaksoi keskittyä tosi hyvin. Minun ryhmälläni on vielä tämäkin viikko taukoa, mutta mami kävi jo Maxin kanssa varsinaisissa treeneissä, ja ne menivät kuulemma todella huonosti. Maxiä ei kiinnostanut mikään muu kuin nuuskiminen ja toiset koirat. Rataa eivät saaneet tehtyä ollenkaan ja lähinnä treenailivat rauhoittumista ja keskittymistä. Loppuvaiheessa saivat tehtyä pari lähtöharjoitusta ja pari kontaktia. Tuota rauhoittumista pitäisi treenata kai muutenkin ja mami pohtii pitäisikö hänen ottaa Max mukaan minun treeneihin, jotta se oppisi olemaan kunnolla tuollaisessa tilanteessa. Toivottavasti riiviö jäisi vastaisuudessakin kotiin, tarvitsen oman laatuaikana mamin kanssa, tai sitten hän saa luvan järjestää sellaista muuten!

AgiRotu 2013

Eilen oltiin Ylöjärvellä edustamassa brasseja joukkuekisassa. Päivä oli tosi mukava. Aurinko paistoi ja oli lämmin, päästiin kunnolla nauttimaan auringostakin. Mami vaan kasteli meitä säännöllisin väliajoin, mikä ei ollut ihan niin mukavaa.. kyllähän se viilensi, mutta vesi on kuitenkin aina ällöä vettä.

Varsinainen kisa meni todella loistavasti, go Brasilian Terminaattorit! Minä aloitin ja vedin radan tyylini mukaan hitaasti, mutta varmasti. Mami pelkäsi pituutta ja muuria, Minä kun en jaksa niitä kauheasti stressailla ja yleensä vaan kävelen yli. Nyt toki tajusin että on tosi kyseessä ja viiletin pituuden yli tuosta noin vaan. Muuri oli laitettu sen verran korkealle, että koin parhaaksi hypätä ensin sen päälle tsekkaamaan uskaltaako pudottautua toiselle puolelle, mutta se olikin ainoa virhe minkä tein. Weeti ja Ami vetivät hienosti välissä, Ami pelkäsi hyppyjen olevan liian korkeita, mutta hienostihan se ne silti ylitti! Max oli ankkurina ja pelättiin mamin kanssa ihan kauheasti mitä siitäkin tulee.. mutta Max oli ihan loistava! Kyllähän siellä virheitä tuli, mutta Max jaksoi koko radan loppuun asti herpaantumatta ja näytti jopa ihan oikealta agilitykoiralta! Heillä ei ole edes treeneissä mennyt koskaan noin hyvin, Max ei todellakaan ole tehnyt noin hienosti 19 estettä putkeen edes namien kanssa! Mami oli ihan varma, että Max viilettää ympäri Teuvon ravirataa ja käy siinä ohessa tekemässä muutaman hypyn, jollain toisella radalla.. Mitään ei kuitenkaan mennyt pieleen. Olen kyllä todella ylpeä tuosta pikkuveijarista!

Meidän tulokset löytyy AgiRodun sivuilta, kilpailtiin alo medeissä. Päästiin sijalle 9 ja pisteitä tuli yhteensä vain 50, ja vaikka Max tekikin niistä suurimman osan niin se oli silti kelpo suoritus tuolta pikkuriiviöltä! Oli tosi hauskaa, ensi vuonna on pakko päästä uudelleen!

AgiRotu aloitti meidän kesäloman. Mami jäi töistä lomalle ja myös meidän agitreenit on lomalla. Minun treenini olivat virallisesti tauolla jo viime viikonkin, mutta me päästään silti treenaamaan kun ryhmässä on ihmisiä joilla on kentälle avain. Maxin treenit jäivät nyt pariksi viikoksi tauolle. Katsotaan mennäänkö huomenna vielä vai pidetäänkö mekin jo lomaa. Ensi viikoksi lähdetään mummolaan, joten silloin ei kyllä kukaan treenaa. Toivottavasti on kivat ilmat niin saadaan lisää aurinkoa, mutta ainakin luvassa on paljon herkkuja ja rapsutuksia! Siihen asti keskitytään nauttimaan kesästä täällä kotona.