Eilen oli viimeinen osa kolme osaisesta Agry Cupista. Agry on siis sekä minun että Maxin agility seura. Ensimmäisellä kerralla ei päästy kukaan paikalle, kun mami on ollut kipeänä, mutta toisella kerralla oltiin mamin kanssa, ja eilen kaikki kolme. Pitkiä päiviä olivat molemmat, kun mami osallistui myös talkootöihin. Kiitos mamin ahkeruuden me saadaan nyt vihdoin oma avain kentälle, niin päästään treenaamaan milloin halutaan. Mami suunnittelikin, ettei ilmoita minua mihinkään koulutusryhmään talveksi, vaan käydään sään mukaan treenailemassa. Varsin loistava suunnitelma minun mielestäni.
Osallistuttiin siis myös Maxin kanssa kisoihin. Minä en ole ehtinyt juurikaan treenaamaan kesäkuun jälkeen muutamaa hassua kertaa lukuunottamatta, joten lähinnä huvin vuoksi lähdettiin kisaamaan. Eikä minua muutenkaan kauheasti tuo kisaaminen kiinnosta, ihan turhaa stressaamista eikä siellä saa edes nameja. Paitsi vasta kentän ulkopuolella. Ensimäisissä kisoissa meni suhteellisen hyvin, minulla oli hyvä fiilis ja mamikin jaksoi olla toheltamatta. Ainut ongelma oli, että joku pirun jänis oli kehdannut tulla loikkimaan meidän kentälle ja minä koin tehtäväkseni jäljittää sen ja päästää päiviltä. Tai enhän minä siitä jäljestä enää sitten kuitenkaan kiinni saanut ja mami sai minut houkuteltua jatkamaan radan loppuun. Aika vähän venähti, mutta viides sija napattiin jokatapauksessa ja avattiin Cup pistetilikin. Eilinen olikin sitten ihan toinen lukunsa. Minua ei vaan huvittanut. Paikalla oli ihan liikaa koiria ja ihmisiä, eikä minua kiinnosta toimia minään sirkusnumerona. Kyllä minä sen radan loppuun asti vedin ja tuloksenkin sain, mutta annoin kyllä mamin ymmärtää mielipiteeni mokomasta hälinästä. Muutaman virheenkin nappasin ihan kiusallani.
Myöskään Maxin suoritus ei ollut aivan nappi, mutta loppujen lopuksi mami oli siitä silti hirveän ylpeä. Hylkyhän siitä tuli, kun Max ei malttanut suorittaa esteitä oikeassa järjestyksessä ja ympärillä olevien koirien hajut olivat liian kiinnostavia. Säheltivät kuitenkin loppuradan suhteellisen hyvin loppuun asti ja Max sai paljon kehuja. Mamin mielestä se oli loistava suoritus Maxin ensimmäiseksi yksilökisaksi. Malttoi kuulemma yllättävän hyvin ja ei menettänyt korviaan ihan kokonaan.
Palkkioksi saatiin herkkuja ja Max sai myös etukäteen 2-vuotis lahjansa palkkioksi hyvästä suorituksesta. Max tosiaan täyttää huomenna vuosia ja silloin saadaan myös kakkua!
Eihän tuo lelu kyllä kauaa kestänyt, nopeasti sai Max vanut siitä pihalle. Ei mitenkään yllättävää, kun katsoi vierestä sitä menoa..
Max ehti käydä parissa treeneissä ennen kisoja kesätauon jälkeen ja siksi mami toisaalta uskalsikin ottaa sen mukaan, mutta siksi toisaalta myös epäröi. Ensimmäiset treenit olivat ihan katastrofaaliset, niistä viime kerralla jo kirjoitinkin, mutta nyt kuulemma edelliset treenit olivat aivan mahtavat! Mami saikin kyselyä, että kuinka monta Max nimistä koiraa hän oikein omistaa.. Olivat saaneet radan vedettyä kunnon vauhdilla ilman virheitä, vaikka mukana oli kepit ja kaikki. Tuosta riiviöstä ei ikinä tiedä.. sillä on potentiaalia vaikka mihin, kun se vaan jaksaisi keskittyä.
Sitten vielä lopuksi huonoihin uutisiin: kesä rupeaa olemaan ohitse. Päivisin on vielä lämmin, varsinkin jos aurinko paistaa, mutta illat rupeavat olemaan tosi kylmiä. Ja pimeitä. Ollaan nautittu vielä viimeisistä kesä hetkistä ja käyty muun muassa Rajasaaren kallioilla nauttimassa auringosta. Max parka sai siellä jo turpaankin, kun meni uhoamaan sitä monta kertaa isommalle urokselle. Ei siinä mitään käynyt, toinen koira vaan selätti Maxin pari kertaa kunnes riiviö tajusi olla käymättä enää päälle. Ihan oikein tuolle egoilijalle. Harmi vaan, että se ei tainnut oppia siitä yhtään mitään.. Minä keskityin nauttimaan merestä ja auringosta, kesän viimeisistä ihanista hetkistä ennen kylmää, pimeää ja märkää syksyä/talvea.
