Mandariinihirviö hyökkää!

Mandariinit (tai mitkälie klementiinisatsumat..) ovat minun suurinta herkkuani. Näin joulun alla meillä syödään niitä suunnattomia määriä ja myös minä saan oman osuuteni. Parasta on, että Max ei tykkää niistä, joten minä saan kaiken!

Ulkona on ollut aivan hirveät ilmat: sataa, sataa ja sataa. Ketään ei kiinnosta olla siellä. Jopa Max tuntuu kyllästyneen ja keksii mieluummin tekemistä sisällä. Agilityä sade ei toki haittaa, se on Maxistä niin hauskaa. Se on nyt ruvennut myös kuuntelemaan mamia ihan eri tavalla ja jaksaa keskittyä. Kepit se on nyt sitten vissiin oppinut ihan kunnolla kokonaan. Mami pelkäsi, että se oli vain yhden kerran villitys, mutta ne ovat menneet nyt joka kerta aivan loistavasti. Ja oli mami kummalla puolella tahansa!

Eipä meidän elämäämme nyt kummempaa kuulu, marraskuu on maailman tylsin kuukausi. Tuntuu että mami ja Maxikin jaksavat olla paikoillaan ihan eri tavalla. Se on minusta ihan jees. Nautin saada maata mamin vieressä peiton alla ja katsella leffoja. Myös Maxistä on tullut melkoinen kermapeppu, ja sekin on oppinut nauttimaan pehmeistä peitoista ja tyynyistä.

Joulua odotetaan kaikki innolla, ja lunta ja pakkasta. Joulua toki enemmän. Maxille taitaa se lumi olla tärkeämpi, sen mielestä siinä on niin kiva peuhata. Minusta se ei ole ollenkaan kivaa, mutta jos joudun valitsemaan kylmän ja märän tai kylmän ja lumen välillä, valitsen jälkimmäisen.. Nautinnollista joulunodotusta siis jo kaikille! (Minä taidan odotellessani mennä syömään vielä parit mandariinit..) 

Paljon onnea minä!

Minulla oli eilen synttärit, täytin 8 vuotta. Juhlallisuudet olivat varsin vaatimattomat, mutta juuri sellaiset joista tykkään. Eli sain paljon rakkautta ja herkkuja! Iltapalaksi oli normaalia synttäriruokaa, eli maksalaatikko-nakkikakkua. Mitään varsinaista lahjaa en saanut, koska meillä kuulemma on nyt jo liikaa leluja ja joulukin on tulossa. 

Ainut miinus puoli oli, että minun dieettini kuulemma jatkuu oli synttärit tai ei, ja minä sain melko pienen palan kakusta..

Mannekiineilyä

Mami kutoo meille haalareita. Maxin haalari on jo valmis, minun vielä hieman kesken. Ihan kamala vaate! Max näyttää ihan siniharmaalta ampiaiselta ja minä joltain vanhanaikaiselta makkaralta. Jouduin sovittelemaan sitä päälle, että mami saa tehtyä siitä oikeankokoisen, ja siitä minä en pidä yhtään. Olen ottanut taktiikakseni leikkiä kuollutta, kun mami yrittää jotain sovitella. Vedän itseni ihan lötköksi, siinäpähän yrittää pukea minun päälleni jotain ja katsoa sopiiko vai ei!

Kunhan minunkin haalarini on valmis, laitan kuvat meistä. Saatte itse nähdä kuinka tyhmiltä näytetään!

Max tyytyi tarkkailemaan meitä sohvalta kuin mikäkin kuningas.

Se on saanut nyt mamilta niin paljon kehuja, kun agilityssä on alkanut sujua, ja muutenkin sen käytös on kuulemma parantunut, että luulen sillä nousseen hieman pissin hattuun. Varsinkin, kun se kuulee myös jatkuvasti lenkillä tuntemattomilta ihmisiltä olevansa niin hyvännäköinen. Yritän säännöllisesti hieman muistuttaa sille painin ohessa kuka täällä on pomo, mutta en ole varma ottaako se kaiken vaan ihan kokonaan leikkinä..

Siuntion koirakerhon epikset 1.11.

Eilen oltiin siis Siuntion koirakerhon epävirallisissa agilitykisoissa Lohjalla. Molemmat Maxin kanssa osallistuttiin sekä hyppy- että agilityradalle. Päivä oli tosi pitkä, kisat venähtivät, käytiin vielä kylässäkin mamin kaverilla ja kotimatka kesti jonkun aikaa. Onneksi me saatiin odotella ihan rauhassa autossa aina väliajat kisoissa. Mami oli oikein tyytyväinen meihin molempiin, ja syystäkin. Minä suoritin kaksi nollarataa, hyppyradalla sijoituin viidenneksi ja agiradalla kolmanneksi!

Palkinto oli vaan tosi huono, joku typerä pullonavaaja. Mitä minun sillä pitäisi tehdä?!

Minun aikani oli aika huono verrattuna muihin kisaajiin, mutta minusta on parempi odottaa että mami pysyy mukana ja näyttää varmasti oikeat esteet. Turha rynniä täysiä eteenpäin, jos ei tiedä ihan varmasti mitä tekee. Sitäpaitsi, mitä kauemmin olen radalla, sitä paremmin saavat muut ihailla minun sulavaa menoa ja söpöä ulkomuotoani!

Max sai molemmilta radoilta hylyn, mutta se nyt lähinnä oli vaan mamin vikaa. Hyppyradalla Max oli aika villinä, eikä jaksanut ihan kokonaan keskittyä, mutta agiradalle se meni voittamaan! Harmi vaan, että mami on niin pihalla. Hän ei pysy ollenkaan Maxin mukana ja huutelee sekä näyttelee ihan ihme ohjeita. Agiradalla hylky tuli, koska mami huusi liian myöhään hyppykäskyn, jonka seurauksena Max ehti mennä esteen ohi ja hypätä sen väärästä suunnasta. Sen jälkeen mami rupesi säheltämään kunnolla ja hyvä ettei juossut esteitä päin. Ei ihme, että Max ei jaksa aina keskittyä treeneissä. Minä olen oppinut ottamaan mamin sähellyksen huomioon, mutta Max on liian kunnianhimoinen ja täynnä energiaa. Se haluaisi mennä ja tehdä, mutta mami ei vaan pysy mukana. Mamin pitääkin nyt ottaa itseään niskasta kiinni ja treenata!

Kisojen jälkeen mentiin vielä käymään kahvilla mamin kaverilla, minun kummitädilläni. Saatiin paljon rapsutuksia ja herkkuja, ennen kuin lähdettiin kotimatkalle. Kotona oltiinkin sitten ihan naatteja. Pitkä ja jännityksen täyteinen päivä takana!