Löhöilyä ja vatsapöpöjä

On ollut aika kovat pakkaset, joten me ollaan vietetty aikaa lähinnä sisällä. Mami ja Max on ravanneet jonkun verran pihalla, kuten normaalistikin, mutta minä olen keskittynyt vahtimaan tyyny ja peittokasoja. Isännällä on ollut jonkun verran koulu- ja työjuttuja, joten ollaan saatu mennä myös nukkumaan mamin kanssa. Häätö tulee sitten siinä vaiheessa kun isäntä tulee joskus aamuyöllä nukkumaan.

Kuvassa mukana myös meidän kolmas koira, Lontoo. Se hengaa pääsääntöisesti sängyssä ja sen kanssa ei saa leikkiä, ihan tylsä kaveri, siksi en siitä aiemmin ole varmaan maininnutkaan. Minä olen hautautunut aivan mamin viereen, ihan paras paikka! Siihen kun vielä vedetään peitto päälle niin aaaaah!

Isäntä lähti myös torstaina työmatkalle ja oltaisiin saatu nukkua mamin kanssa koko yö, mutta meille iski joku vatsapöpö ja mami koki parhaaksi viedä meidät kylppäriin nukkumaan. Tosin, ei me vielä siinä vaiheessa ajateltu, että se olisi mitään suurempaa. Kakkaa tuli paljon, mutta se oli ihan normaalin oloista ja minua vähän oksetti. Eilinen päivä elettiin ja syötiin normaalisti, käytiin illalla agilityssäkin. Oli ihan mukavaa vähän treenata, joskin mahassa pikkasen kiersi. Maxin olo oli pahempi ja hänen treeninsä jouduttiin jättämään kesken. Muuttui kakkakin ihan löysäksi.. Se tarkoittaa sitä, että ruuaksi tippui eilen illalla ja tänään aamulla vaan riisiä ja rahkaa. Rahka oli joku hätäratkaisu, kun ei ollut raejuustoa, mutta minusta se oli varsin hyvää!

 

Max vähän nirsoili, etenkin rahkan suhteen, ja minä koin parhaaksi vahtia vieressä ettei vaan mitään jää syömättä.

Tosin, ihan ihan viereen en päässyt, kun mami istui välissä. Minä kuulemma häiritsen Maxia norkkaamisellani ja yleensä joudun eri huoneeseen kun Max syö. En ymmärrä. Jos Maxiä häiritsee niin se on sen ongelma.

Tänään vietetään nyt sitten saikkupäivä ja toivotaan että tämä menee pian ohi! Kellään ei ole mitään hajuakaan mistä tämä nyt tuli, kun ei olla edes syöty mitään epänormaalia. Ehkä joku ruoka oli pilalla? Kaikki on minusta ainakin maistunut ihan hyvältä, ainakin sen nanosekunnin ajan mitä ruoka ehtii suussani viettää ennen kuin se on jo mahassa..

Talvimuotia 2014

Nyt on sitten talvi. Pakkasta on niin paljon, että tällaista pikkukoiraa ihan hirvittää! Mami oli hyvin ylpeä itsestään, kun ehti saada meidän haalarit ajoissa valmiiksi:

Ihan kamalat, hyi ja yök! Ilmoitin heti mamille, että en tule kävelemään tuon kapistuksen kanssa ulkona metriäkään...

 ... enkä kyllä edes sisälläkään. Taktiikka: muutu lötköpötköksi.



Lopulta mami sai minut pakotettua pihalle, mutta tajusi onneksi ajoissa ettei hommasta tule yhtään mitään ilman haalaria saati haalarin kanssa. Voitin siis taas tämänkin erän, eli pääsin vain lyhyelle pisulenkille, ja sitten takaisin kotiin lämpimään.

Max oli puolestaan ihan fiiliksissä. Se rakastaa tehdä ihan mitä vaan, varsinkin ulkona, ja oli tosi onnellinen ettei tarvitse palella. Mami ei meinannut edes saada sitä enää sisälle, se olisi halunnut jäädä vahtikoiraksi pihalle. Ihan kaheli otus koko kaveri.

Ulkona on siis ihan jääkausimeininki ja mamin ainoa ratkaisu asiaan näyttää olevan rumat vaatteet. Taidankin siis harkita siirtymistä talviunille.. nukkuvathan karhutkin, miksen minä saisi?

Hyvää uutta vuotta 2014!

Uusi vuosi, uudet kujeet! Mutta päätetään ensin viime vuoden tapahtumat..

Joulu meni kivasti, maanantai aamua lähdettiin ajamaan kohti Oulua. Piti lähteä tosi aikaisin, mutta eihän mamia ja isäntää nyt kauhean aikaisin sängystä ylös saa, joten lähtö hieman venyi. Mukaan lähti myös mamin veli.

Automatka oli pitkä, minä lähinnä nukuin ja Max ravasi ympäriinsä varmana että kuolemme kaikki. Muutaman kerran pysähdyttiin, jotta päästiin jaloittelemaan ja tekemään tarpeemme. Perillä oltiin iltapäivästä ja oli jo hurjan pimeää. Perillä oli lunta ja pakkasta, mistä Max oli ihan onnessaan ja mami ei meinannut saada meitä sisälle. Mami myös tajusi unohtaneensa pakata meidän vaatteet mukaan, mutta onneksi tuo ensimmäinen ilta oli ainoa, jolloin oli pakkasta. Loput päivät satoi vettä..

Parasta joulussa oli se, että saatiin paljon herkkuja ja rapsutuksia, mutta myös se, että hihnoja ei käytetty ollenkaan ja päästiin juoksentelemaan vapaana.

Ainoa ongelma oli mamin ukki, tai lähinnä hänen keppinsä. Kesällä hän säikytteli meitä sillä ja tottakai me muistimme sen. Pelottava kapistus! Minä tajusin melko pian, että hän vain huijasi meitä eikä oikeasti ollut mitään pelättävää, lähinnä siksi kun mami ja mamin äiti näyttivät että keppi on ihan vaaraton. Maxille se ei kuitenkaan mennyt jakeluun ja kun se tajusi etten minä enää pelkää, se rupesi pelkäämään vain enemmän. Se vaan hoki minulle kuinka tyhmä olen ja kuinka hänen olisi nyt keksittävä miten pelastua yksin.. hömelö otus. Lopputulos oli, että se lähinnä piilotteli pöytien alla tai mamin jaloissa.

Jouluaattona kävi myös joulupukki ja me oltiin ilmeisesti viime vuonna tosi kilttejä.

Yhdestä paketista löytyi meille herkkuja ja kahdesta lelut. Herkuiksi saatiin purukengät. Minä söin heti omani, mutta Max vain kanniskeli omaansa ympäriinsä ja yritti piilottaa sen.

Lelupaketeissa oli minulle pieni pehmoleluporo ja Maxille vinkulelu, sekä molemmille samanlaiset röhkivät possut. Minusta sellainen possu on pelottava , mutta Max rakastaa niitä. Sillä on aikaisemminkin ollut sellainen, itseasiassa kaksi, mutta se on aina tuhonnut ne. No, nyt sillä on taas niitä kaksi tuhottavana.

Palattiin kotiin heti joulunpyhien jälkeen ja sitten alkoikin jo vuoden kamallimman päivän juhlinta.. Täällä ammuttiin raketteja perjantaista lähtien! Vietin viisi päivää stressaten. Ihan kuin maailmanloppu olisi ollut tulossa! Vasta kun keskiviikkoaamuna hiljeni, tajusin että kyllä me selvitään. Se oli ihana tunne herätä! Olin niin paniikissa ne viisi päivää, että puraisin mamiakin vahingossa.. Hän rapsutteli minua ja säikähdin. Se oli ensimmäinen reaktioni ja kun tajusin mitä olin tehnyt, oli jo liian myöhäistä. Harmitti, koska mami on yrittänyt tehdä kaikkensa, etten kuulisi pamauksia ja olisin turvassa. Viiden päivän aikana nyt vaan oli silti pakko käydä ulkona, vaikkei pitkiä lenkkejä uskallettukaan tehdä, ja pauke kuului sisälle. Max ei ollut moksiskaan ja hän ulkoili ihan normaalisti. Olivat myös harrastaneet agilityä papattien paukkeessa. Onneksi se on ohi ja seuraavaan paukuttelupäivään on vuosi aikaa.

Tämä vuosi on vasta alkanut ja ei olla oikein mitään erikoisempaa ehditty puuhailla, mutta onhan meillä koko vuosi aikaa! Toivotaankin nyt tapahtumarikasta ja ihanaa vuotta 2014 kaikille!