Mami olikin sitten kipeänä hieman pidemmän aikaan, sai jälkitaudin antibiootteineen ja vielä vatsataudin.. Nyt on pari viikkoa sitten palailtu pikkuhiljaa normaalirytmiin. Agilityynkin pääsin pitkän tauon jälkeen. Sain talvilomaa tosiaan lumen ja pakkasen vuoksi, mutta kevättä rupeaa jo olemaan ilmassa. Ei siellä kentällä tosin oikein mitään pystynyt tekemään lumen takia. Maxin on paljon helpompi treenailla, kun edelleen treenaavat lähinnä yksittäisiä esteitä. Minä kaipaisin enemmän vauhdikkaampaa treeniä. Tänään olisi taas treenit, mutta Minä saan jäädä kotiin. Perjantaina
pääsen halliin treenaamaan, niin mami ei viitsi ottaa Minua tuonne
ulkokentälle mukaan. Minun treenit menee vielä aika myöhäiseksi ja
huomenna pitää herätä aikaisin, joten mieluummin jätetään välistä.
Viime perjantaina pääsin myös halliin treenaamaan ja samalla osallistuttiin harjoituskisoihin. Minä handlasin homman hyvin, mutta mami tapansa mukaan sähelsi. Hän höpötteli hermostuksissaan Minulle kaikenlaista, kun olisi vain voinut keskittyä ohjaamaan. Lisäksi hän etanoi, vaikka Minulla olisi ollut vauhti päällä. Sinällään se on ymmärrettävää, koska monesti treeneissä Minua ei kiinnosta ja mami joutuu tasaamaan vauhtiaan että pysyn mukana. Nyt hän ei sitten osannut huomioida, että olisinkin ollut menossa täysillä. Lisäksi ei otettu tuota ekaa harjoituskisaa vielä ihan tosissaan ja mami käytti nameja kontakteilla. Sinänsä Minulla ei ole mitään nameja vastaan, mutta olisin Minä osannut ilmankin. Radassa ei ollut kuin perusesteitä, mitä osaan kyllä aivan hyvin. Kepit ja keinu puuttui. Ei Minulla niissäkään mitään ongelmaa ole, mutta keppien kanssa en oikein jaksa ymmärtää miksi niitä pitäisi pujotella, kun paljon nopeampaa pääsee menemällä suoraan..
Onneksi kohta on kevät! Helmikuu on kohta ohi ja maaliskuuhan on jo kevättä. Aurinkoa ei ole kauheasti näkynyt koko talvena, mutta tänään vihdoin päästiin siitä nauttimaan! Käytiin pellolla lataamassa akkuja. Minä vain tallustelin eteenpäin ja pysähtelin paistattelemaan päivää. En jaksa odottaa että tulee kesä ja pääsen ottamaan kunnolla aurinkoa! Max ei varmaan edes tajunnut, että ulkona paistaa aurinko, niin innoissaan se oli. Yritti nuuskia joka ikisen hajun, tutkia jokaikisen ruohonkorren ja ehtiä joka paikkaan. Sillä ei ihan varmasti ole kaikki inkkarit kanootissa, kun se suhtautuu jokaiseen asiaan niin kuin ne olisivat uusia ja tosi ihania, riippumatta siitä kuinka monta kertaa se on ne nähnyt tai tehnyt aiemmin..
Kerroinko muuten, että viime vuoden lopulla Max tuhosi urakalla hihnoja?
Se ei oikein viihdy yksinään agilitykentän reunalla ja harrastaa
hihnasta pakoilua. Nyt sitten mami osti meille joku aika sitten uudet
hihnat, oikein dimangein koristellut. Ja mitä tekee Max? Agilityssä
mamilla oli sille vanha, kokoon kursittu hihna ettei se tuhoaisi uutta
hihnaansa heti, mutta Minulla oli käytössä uusi hihnani. Tuo älykääpiö
sai sitten päähänsä purra Minun hihnan poikki. Sen oli pakko kostaa
mamille jollain tapaa se, että kehtasi jättää sen taas odottamaan.
