Päätin hieman testailla tätä uutta tulokasta. Kävimme päiväkävelyllä ja pääsimme nauttimaan suuresta nurmikentästä ilman hihnoja. Halusin tietää, olisiko tästä kaverista mihinkään ja haastoin hänet juoksuleikkiin. Voi että, sehän oli ihan mielettömän hauskaa! Onhan se rääpäle vielä kovin pieni ja ei siitä vielä todellista vastusta ole, mutta ehkä ajan kanssa siitä kasvaa ihan mukava alamainen.
En kyllä edelleenkään kotioloissa aio osoittaa minkäänlaista kiintymystä tuohon olentoon. Se ei edelleenkään anna minun olla rauhassa, se pitää hassuja ääniä, leikkii ihan hulluja leikkejä ja hyppii kokoajan minun ja kasvattivanhempieni tai jopa herkkujeni väliin. Menenkin nauttimaan nyt mukavista iltapäivätorkuistani omaan ylhäiseen petiini taloni yläkertaan, minne se rääpäle ei vielä pääse, se raukka kun ei osaa vielä kivuta rappusia. Ja vaikka osaisikin, en todellakaan päästäisi sitä Minun sohvalleni. Nukkukoon se keittiön pöydän alla, paljaalla lattialla. Missä se muuten näyttää nukkuvan ihan mielellään, mikä on minun mielestäni varsin omituista ja todella ällöttävää. Rahvasta, sanoisinko.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti