Eilen minulla piti olla ensimmäinen koulupäivä. Kävin viime viikolla pääsykokeissa agilityn alkeiskurssille ja tietenkin läpäisin ne. Mami oli hieman hukassa, mutta kyllähän minä tiedän miten homma kuuluu hoitaa, olenhan sentään opiskellut monta vuotta tokoa. Siitä on toki jo aikaakin monta vuotta, mutta en minä tyhmä ole. Jokapäivä niitä asioita kuitenkin käytetään eri tilanteissa, miten ne voisivat unohtua.
Mutta niin, koulupäivä peruuntuikin. Saavuimme mamin kanssa paikalle ja saimme kuulla, että sähköpostissa oli ollut väärä kellonaika. Ei siis koulua tänään, vasta ensi viikolla. Olin kuitenkin jo suunnattoman onnellinen tästäkin, pitkästä aikaa pääsin reissuun ihan vain mamin kanssa. Ollaanhan me toki käyty lenkillä ilman tuota uutta tulokasta, mutta nyt pääsin oikein nukkumaan syliin ilman että kukaan häiritsi. Varsinkin takaisin tullessa nautittiin molemmat suunnattomasti siitä rauhasta, kun sai nukkua ilman häiriöitä. Mamin syli on ehdottomasti paras paikka nukkua, vaikka ei minulla ole valitettavaa kuninkaallisesta sängystänikään.
Kotona on kauhea hälinä edelleen päällänsä, mutta alan pikkuhiljaa tottua tuohon pikkukaveriin. Pääsääntöisesti se on edelleen aivan liian aktiivinen ja häseltää ihan liikaa, mutta toisinaan se vaikuttaa jopa ihan ok:lta. Olen huomannut, että siltä on aika helppo varastaa kaikenlaisia herkkuja, ja voi että minä rakastan herkkuja! Ruokaa en ole onnistunut siltä viemään, siitä kasvattivanhemmat pitävät huolen, mutta herkkuja he eivät ilmeisesti ehdi valvomaan niin tarkkaan. Pitää olla vain hieman ovela ja valita hetki oikein.
Öistä on tullut ihan helvettiä. Toisaalta on ihanaa, kun mami on nukkunut nyt useamman yön meidän kanssa, minä saan nukkua hänen jalkataipeessa ja kun hän nukkuu siellä, tuo pikkuriiviö on hiljaa. En jaksa kuunnella sitä vinkumista ja ulinaa, se tekee minut hulluksi! Yhdeksi yöksi mami jo siirtyi omaan sänkyynsä ja se meni puoliksi hyvin, mutta kolmelta alkoi kauhea mekkala. Loppuyöksi hän tulikin sitten taas meidän luokse nukkumaan. Tiedän, että mami lähtee taas kohta pois ja toivon suunnattoman paljon, että tuo olento tajuaisi olla hiljaa ja nukkua. Muuten minun täytyy varmaan ottaa kovat aseet käyttöön.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti