Koska olin sankari, sen kanssa piti taas poseerata. On äärimmäisen haastavaa poseerata mokoman herkun kanssa, kun muuten joutuu elämään kaikenlaisilla laihiksilla..
Myös Max hengaili siinä vieressä kokoajan. En ole aivan varma himoitsiko se vain kakkuani, vai yrittikö päästä kuvaan. Pikkuinen onnistui molemmissa! Pääsi kuvaan ja sai vielä ison palan kakustakin.
Oli varsinainen herkku päivä meillä lauantaina! Isäntä meni halpaan ja antoi meille päivällä ruuan, vaikka mami oli ruokkinut meidät jo aamulla ennen töihin lähtöään. Mami myös ehti antaa meille kakun, ennen kuin isäntä "muisti kertoa" antaneensa meille ruokaa. Isäntä on varsin mukava tyyppi, toisin kuin pihistelevä mami.
Muuten meille ei kuulu mitään erikoista. Maxin silmäongelmatkin hävisivät ihan itsestään. Ripsiä sinne on kasvanut, mutta ilmeisesti se edelliskertainen kutina johtui kuitenkin jostain muusta. Maxilla oli pari päivää kauluri ja kun sitten kokeiltiin ilman sitä, se ei enää raapinutkaan. Nyt siitä on jo aikaa ja kaikki on ollut ok.
Agilityssä on käyty normaaliin tapaan. Minä olen ruvennut nyt loistamaan, pitäähän Minun näyttää Maxille miten homma toimii. Pari kertaa on jäänyt tosin välistä sateen takia. Mami on viisastunut ja tajunnut ettei näin hienoa koiraa kannata viedä ulos kurastumaan. Max tosin on päässyt, koska sitä ei kiinnosta minkälainen sää ulkona on. Tyhmä otus, sanoisin. Maxillä on edelleen parantamisen varaa keskittymiskyvyssään, mutta todella hyvin se silti tajuaa esteiden kohdalla mistä on kyse. Se tekee ihan innoissaan, mutta jos mami ei kokoajan jaksa keskittyä tai kuljetaan esteeltä toiselle, se ei malttaisi rauhoittua.
Max sai myös uuden kaverin. Tai siis Minun kaverini se oikeasti on, mutta ilmeisesti Max ja se ovat kuitenkin enemmän samalla tasolla. Kyseessä siis on vanha tuttuni Bruno. Nuo kaksi ovat tajunneet, että moni asia yhdistää niitä ja että yhdessä on kiva leikkiä. Bruno tosin on jo vanha, mutta edelleen ihan yhtä hömelö kuin Max. Kai nuo urokset vaan ovat tuollaisia. Ikuisia poikia.
Onnea Lara!
VastaaPoista