torstai 1. marraskuuta 2012

Silmäongelmia

En kertonutkaan viime päivityksessäni Maxin silmistä! Pikku-raukalla todettiin vajaa kolme viikkoa sitten distichiasis, eli sillä on silmissään ylimääräisiä ripsiä. Mami rupesi ihmettelmään, kun se raapi ja räpytteli toista silmäänsä. Silmässä näkyi ylimääräisiä ripsiä, joten Max joutui eläinlääkäriin. Siellä molemmista silmistä poltettiin ja nypittiin pois useita ripsiä. Max lähti mamin kanssa heti aamusta lääkäriin, joten Minä sain jäädä isännän kanssa köllöttelemään sänkyyn. Parasta oli kuitenkin se, että toimenpiteen ajaksi Max jouduttiin nukuttamaan, joten se oli koko loppupäivän ja illan ihan väsynyt. Eli sain olla rauhassa ja pääsin vielä kahdestaan mamin kanssa uloskin!

Nyt ne ripset näyttävät taas jo kasvavan takaisin.. Max hieroi taas silmäänsä, se hieman turposi ja Max sai päähänsä avaruuskypärän. Nyt silmä näyttää taas muuten normaalilta, mutta siinä näkyy pari pientä ripseä.  Katsotaan miten käy, kun kypärä otetaan pois, rupeaako se taas raapimaan sitä.. Eläinlääkäri suositteli seuraavaksi ripsien jäädytystä, joten siihen varmaan varataan seuraavaksi aikaa. Kyllä täytyy sanoa, että hieman surettaa tuon ipanan puolesta. Ei tuossa toki mitään kuolemanvakavaa ole, mutta onhan tuo tosi inhottavaa.

Muuten täällä ei siis ole meneillään mitään erikoista. Käydään agilityssä, lenkkeillään, leikitään ja löhöillään sisällä lämpimässä. Talvi tulee kovaa vauhtia ja ulkona rupeaa olemaan inhottavan kylmä. Mami kutoo Maxille uutta villapaitaa, kun sen kaikki viime talviset vaatteet on jääneet jo pieneksi. Siitä tulee kunnon pellepaita, koska mami päätti kutoa sen erivärisistä jämälangoista. Se sopii kuulemma Maxin ylivilkkaaseen luonteeseen. Sopii Minulle, koska Minä näytän omissa villapaidoissani paljon paremmalta. Mielestäni villapaita ei sovi koiralle ollenkaan, mutta Minun paitani ovat edes jotenkin tyylikkäitä tuon rinnalla.

Ehkä tulevaisuudessa ihmiset tulevatkin taas rapsuttelemaan Minua tuon pellen sijaan. Maxin tulon jälkeen Minua kun ei ole huomattu ollenkaan, kaikki haluavat vaan rapsutella söpöä pentua. Pentua, jota kukaan ei edes tunnista brassiksi! Jo useampi ihminen on tullut kysymään, onko se basenji. Max tosin muistaa aina haukahtaa tämän kysymyksen jälkeen, ihan vain todistaakseen ettei ole mikään basenji. Brasseja ei kyllä kovin moni tunne, mutta Minua sentään luullaan parson-/jackrusseliksi tai tanskalaisruotsalaiseksi pihakoiraksi. Ja on Minut toki tunnistettu brassiksikin. Paras ja suloisin tapaus oli, kun vastaan käveli kaksi ala-aste ikäistä tyttöä, joista toinen meidät ohitettuaan tokaisi toiselle tietäväisellä äänellä: "Tuo tuossa oli brassi."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti