Hei hei ihana joulu, tervetuloa perkuleen uuden vuoden aatto

Sinne meni joulu, seuraavaksi onkin vuorossa uusi vuosi, joka on vuoden kamalin juhla. Inhoan ja pelkään raketteja ja sen jaksa odottaa että nämä tuskan päivät olisivat ohi. Osa idiootti-ihmisistä kun paukuttelee raketteja jo ennen varsinaista juhlapäivää. Olisin erittäin kiitollinen, jos näin ei tehtäisi tai vaikka koko raketit kiellettäisiin, mutta minkäs tällainen pieni koira sille mahtaa.

Jouluna oli varsin mukavaa, kuten jo ennustinkin. Mamma oli meillä vain muutaman päivän, mutta aijai mitä herkkuja saatiin ja kuinka paljon rapsutuksia! Lisäksi Minä sain nukkua mamman kanssa joka yö, koska heille tehtiin peti meidän huoneeseemme. Max sai häädön ja hänen petinsä siirrettiin mamin ja isännän huoneeseen. Tosin, eipä Max sillä pedillä juuri mitään tehnyt. Kaveri oli ihan onnessaan, koska ihmisten sänky on sen verran korkea, että se mahtuu sinne alle nukkumaan. Suurin osa muista sen "luolista" kun on jäänyt sille liian pieneksi.

Jouluaattona saatiin myös toki lahjoja. Molemmat saatiin kaksi pakettia ja sen lisäksi Max sai vielä kirjavaraidallisen neulepuseron. Siitä tulee kuva myöhemmin, kunhan mami jaksaa sellaisen ottaa. Mami tekee meille myös talvitakkeja, Maxin takki on ollut jo valmis pidemmän aikaa, mutta Minun takki on vielä hieman kesken. Laitan niistä sitten kuvat samalla.

Rakastan avata lahjapaketteja! Paperia on niin kiva repiä ja sieltä alta paljastuu sitten vielä aina jotain mukavaa. Näistä paketeista saatiin joulumakkarat:

Lisäksi saatiin yhdet isommat paketit, missä oli kummallekin uusi lelu. Max sai vinkuvan poron ja minä ammuvan pehmolehmän. Se lehmä vaan oli kovin huonolaatuinen, koska rikoin sen viidessä minuutissa. Kymmenen minuutin kuluttua Max oli viimeistellyt tapon ja kiskonut kaikki vanut pihalle. Se oli kyllä kiva lelu, niin kiva ettei Max välittänyt lainkaan omastaan vaan yritti varastaa sen heti alkuun. Kun olin tuhonnut sen, niin saatoin hyvin antaa sen tuolle ipanalle. Isäntä kuitenkin pelasti tilanteen ja siirsi ammu-äänen meidän vanhaan leluun, muoviseen sorsaan. Nyt meillä on ammuva sorsa, joka luultavasti kestää hieman pidempään kuin tuollainen kankainen, heikko lehmä.

Niin, ja sehän Minun piti vielä kertoa, että Paholais-Possu on tullut meille takaisin! Isäntä osti Minulle pari vuotta sitten röhkivän possu lelun. En ymmärrä miksi, koska se oli ihan kammottava! En ikinä ole pelännyt mitään niin kovin. Mami koitti lahjoittaa sen Brunolle, mutta eihän Brunokaan ole niin tyhmä että lähtisi Paholais-Possua uhmaamaan. Se sitten piilotettiin johonkin pimeään koloon, kunnes Max saapui. Max puolestaan on niin tyhmä, että lähti heti taistoon. Puoli vuotta se sitä vastaan tappeli, kunnes lopulta puri sen jalan irti, eikä se enää päästellyt kammottavia ääniä. Mami keksi tästä taistelusta, että Max muka tykkäsi siitä lelusta, kun oli koko ajan sen kimpussa, ja niinpä hän osti Maxille uuden joulukuun alussa! Minä pysyn possusta kaukana, mutta toivon kovasti että Max saa sen tapettua mahdollisimman pian.