Ihanaa maaliskuuta kaikille!

Pari viime maanantaita Max on nyt taas käynyt yksin agilityssä. On ollut sen verran kylmä ettei mami ole viitsinyt ottaa molempia. Me käytiin sitten kahdestaan mamin kanssa viime perjantaina hallissa treenaamassa. Vasta matkalla huomattiin että olikin tosi kylmä ja mami jo ehti miettiä oliko sittenkään fiksu ajatus lähteä. Onneksi hallissa ei kuitenkaan tuullut, mistä se kylmyys ilmeisesti suurimmaksi osaksi johtui, ja meillä oli niin kova meno päällä ettei ehtinyt muistaakaan koko kylmyyttä. Vedettiin puolen tunnin tehotreeni ja oli tosi hauskaa! Ihan mamin mieliksi tein kepit ja renkaankin oikein. Keinun kanssa on hieman ongelmia, kun se pamahtaa jotenkin tosi kovasti siellä hallissa maata vasten. Sitä ollaan yritetty nyt treenata niin, että tottuisin. Mami ei vaan voi oikein ymmärtää noilla vajaavaisilla ihmiskorvillaan kuinka kovaa se oikeasti pamahtaa! Sain mamilta tosi paljon kehuja, olen kuulemma maailman paras narttukoira. Vedin upeasti treenin ja sen lisäksi osaan käyttäytyä matkoillakin kuin unelma. Ja miksi en osaisi, ei kai nyt näin hieno rotukoira voi ruveta riekkumaan kuin joku kapinen piski!

Maxin treenit puolestaan koettelevat mamin hermoja. Se ei oikein jaksa keskittyä oleelliseen, tai jaksaa, mutta kun sitä oleellista pitäisi olla koko ajan meneillään. Näin talvella varsinkin on hieman rajallinen määrä esteitä tuolla ulkona käytössä ja mamin oma liikkuminen vähän hankalaa. Onneksi kuitenkin ihan hyvin pääsee tekemään yksittäisiä esteitä, kun ryhmä ei ole niin iso ja suurimmaksi osaksi aikaa on mahdollista järjestää jotain tekemistä. Maanantaina koettivat tehdä pientä rataakin jo ja se meni oikein hienosti! Max aloitti muuta ryhmää hieman myöhemmin, joten he vielä hieman soveltavat verrattuna muiden ratoihin. Lisäksi Maxin ongelmana on vapaana oleminen, kun se mieluummin menisi leikkimään muiden kanssa (tai hieman koettelemaan voimiaan yhden toisen nuoren uroksen kanssa..), mutta sekin alkaa sujua pikkuhiljaa. Yksittäisten esteiden kanssa mieluummin mami pitää vielä hihnan kiinni, mutta kun tekevät pidempää pätkää niin Max jaksaa keskittyä sen verran että voi ottaa sen irti. Kovasti ovat harjoittelleet mamin kanssa lähtöjä ja sellaista ylipäänsä olemista ja hanskassa pysymistä.

Talvi teki taas pienen paluun. Lauantain ja sunnnuntain välisenä yönä tuli lunta oikein kunnolla. Mami oli ulkona kavereidensa kanssa ja päästiin Maxin kanssa vielä ulos aamuyöllä. Oli kyllä melkoista yrittää päästä ulos pihalta, jotta pääsi tekemään tarpeensa sallittuun paikkaan! Lunta oli niin paljon, että ei eteenpäin nähnyt. Edellä näki juuri ja juuri Maxin viipottavan hännän hangen yläpuolella. Onneksi lumi oli kuitenkin tosi kevyttä, joten sen läpi pääsi ilman suurempaa vaivaa kulkemaan. Aamullakin aura-autot olivat vähän laiskasti liikkeellä ja aamulenkki oli aikamoista treeniä. Lumi oli vähän painunut kasaan, joten siinä oli huomattavasti raskaampi kävellä. Sunnuntai oli oikein kunnon pakkaspäivä, mutta oli kuitenkin aurinkoista joten oli ihan mukava tehdä pidempi lenkki päivällä, kun tiet rupesivat olemaan kuljettavissa. Maanantain sitten tuli taas uusi lumimyrsky.. Mami yritti saada meitä pellolle juoksemaan ennen agilitya, mutta Minun vastaukseni oli tämä:

 
Max sen sijaan oli ihan innoissaan ja tässä hänen näkemyksensä siitä, miten lumimyrskystä kuuluu nauttia: