Superkoira Max

Minun elämäni on pyörinyt suhteellisen samoissa, tutuissa ja turvallisissa uomissa. Syksyn tullen metsäretket ovat taas lisääntyneet, kun mami jahtaa sieniä. Ja kun ei ole niin kuuma, jaksaa tallustellakin pidempään. Agility on jatkunut normaalisti kerran viikossa, tällä viikolla tosin pääsin myös Maxin vuorolla, kun se meni loukkaamaan itsensä.

Maxin elämä ei ole siis soljunut aivan yhtä tylsästi. Se meni järjestämään kunnon actionia maanantaina ja meinasi tappaa mamin sydäriin. Oltiin metsässä ja Max lähti taas kerran haahuilemaan omille teilleen. Mami on opettanut sille luoksetulon vähän liiankin tehokkaasti, sillä mamin kutsuessa se ryntäsi paikalle suorinta tietä: kallion huipulta suoraan alas. Seistiin mamin kanssa kauhusta jäykkänä kun Max lensi alas suoraan kuivuneeseen risukasaan. Kauhea huuto ja ujellus alkoi, ja lopulta kasasta ryömi esille kolmella jalalla pomppiva ujeltava pikkuressu. Mami puheli sille rauhoittavasti, rapsutti ja tsekkasi tassun. Meni ehkä viisi sekuntia ja ipana oli maassa kaikilla neljällä tassullaan suht normaalin oloisena. Varsinainen superkoira! Täytyy vaan vielä opettaa sille ettei koirat osaa lentää..

Loppupäivän se hieman aristeli tassuaan, käveli kyllä melkein normaalisti. Sen ylpeys taisi vaan enemmän kärsiä, sen verran surkeana se oli. Hakeutui koko ajan mamin viekkuun rapsuteltavaksi. 

Illan agiin se ei päässyt ja joutui muutenkin pienelle lepolomalle.. Onneksi tänä aamuna se vaikutti jo aivan normaalilta!

Lepoloma agista ei sinällään haitannut, koska viikonloppuna Max osallistui mamin kanssa kotikenttäleirille, jossa kouluttajana oli Janne Pukkila. Maxillä on ollut pieniä keskittymisvaikeuksia ja he saivat kuulemma siihen hyviä vinkkejä. Rupeavat ottamaan nyt ainakin lelun pikkuhiljaa mukaan ja lähestymään treenejä leikin kautta. Lisäksi mamin pitää ruveta johtajaksi. Pelottava neuvo! Toivottavasti mami ei nyt vaan luule, että voi ruveta pomottamaan myös minua!

Kotona on hieman tullut muutosta järjestelyihin, kun mamin piano muutti meille. Mami soitteli sitä silloin kun olin pentu ja minusta oli mukava istua hänen sylissään kuuntelemassa. Nyt mami ei päästä enää syliin, olen kuulemma vaan tiellä kun olen niin iso.. mutta makaan vieressä rahilla kuuntelemassa. Maxiä koko härveli pelottaa ja nyt se on kokenut parhaimmaksi kadota aina yläkertaan kun mami soittaa. Tuli myös uudelleen järjestelyjä sohvien suhteen, jotta piano mahtui olohuoneeseen, ja koska ihmiset ostivat uudet hienot sohvat, me ei saada nyt mennä enää niille ollenkaan ilman lupaa. Noo, mamin on turha sitten valittaa kun vallattiin heidän sänky sohvien sijaan.