Nyt se syksy sitten saapui. Kylmyys ja märkyys on todella ahdistavaa, eikä minua huvita juurikaan mennä ulos aamuisin tai iltaisin. Päivät ovat vielä onneksi ihan ok, kun on valoisaa. Ohjatut agilitytreenit minulta onneksi loppuivat talveksi, käydään treenaamassa keskenämme jos huvittaa, ja pääsen toisinaan myös Maxin treeneihin mukaan. Maxin treenit jatkuvat, koska se on niin omituinen olento, ettei sitä haittaa vaikka taivaalta sataisi sammakoita..
Max on toipunut ilmalennostaan ja mami on uskaltanut viedä meitä taas metsäänkin. Yksi päivä tuli aiottua pidempi lenkki, kun mami löysi vahingossa pari suppilovahveroa, lähti etsimään niitä lisää ja eksyttiin. Ei onneksi eksytty pahasti ja ehdittiin ennen pimeää kotiin. Sienet mami keräsi meidän kakkapussiin, kun ei muita sienestysvälineitä mukaan sattunut.. Tosin, en minä sienistä juurikaan välitä, joten ihan sama vaikka olisivat jääneet metsäänkin. Se on vaan kiva olla mukana keräämässä niitä, kun mami liikkuu rauhallisesti ja me päästään juoksentelemaan vapaana. Max saa huitelehtia missä tahtoo ja minä pystyn keskittymään metsän tunnelmasta nauttimiseen.
Koska mamiakaan ei huvita kävellä sateessa niin paljoa, ollaan saatu lisätoimintaa sisätiloihin. Mami päätti pitkästä aikaa opettaa meille uusia temppuja ja nyt opetellaan kuolemista. Minä opin tosi pian mitä se tarkoittaa, pitää kaatua selälleen, mutta Max ei osaa vieläkään kun vasta kääntää pikkaisen päätään. Minä koitin selittää sille kuinka sen pitää tehdä, mutta ei se malta kuunnella. Miten tuollainen lahopää on voinut saada brassin arvonimen?! Palkkioksi saatiin vielä lopuksi puruluut ja niitä syödessä se kyllä osaa mennä selälleen.. 
Pitää jatkaa tuon kuolemisen treenaamista, niin voin lisätä sen omaan temppu cv:heni. Osaan tottakai kaikki perusjutut, mutta myös jo muun muassa arvata kummassa kädessä nami on, antaa läpsyn, sanoa perkele, kumartaa ja hakea leluja. Max ei ole ihan niin taitava, mutta kyllä sekin noista jo suurimman osan osaa. Se vaan on niin malttamaton, että rupeaa tekemään kaikkia mahdollisia temppuja yhtäaikaa, jos ei heti ekalla mene oikein ja saa namia..
Niin, ja Maxillä on tullut vielä joku viimeinen uhmaikä! Se lenkillä ihan yhtäkkiä rupesi murisemaan mamille, kun mami koitti komentaa sitä. Sillä on muutenkin nyt hieman vaikeuksia kuunnella ja totella, agilityssäkin joutuivat ottamaan käyttöön jäähyt, jos se rupeaa riehumaan. Siksi minä pääsen nyt tänäänkin mukaan, koska jos Max rupeaa riehumaan, minä pääsen kentälle. Jos vaan on kiva ilma, niin minun puolestani se saa riehua niin paljon kuin haluaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti