Sunnuntaina olimme nauttimassa kevätsäästä Rajasaaressa. Tai oikeastaan mami ja Max olivat, me isännän kanssa menimme vain hakemaan heidät ja siinä ohessa teimme kierroksen saaren ympäri. Mami tuli siihen tulokseen, että Minä saan laatuaikaa hänen kanssaan agilityssä, joten Maxin pitää saada sitä jotenkin muuten. Lisäksi mami tietää, ettei Minua kauheasti kiinnosta hengailla epämääräisten koirien kanssa, joten koirapuisto ei välttämättä ole paikka, mihin haluaisin kauhean kovasti päästä. Koirapuistossa ei koskaan tiedä minkälaista rahvasta siellä liikkuu, ja Minun tasoiseni rotukoiran ei parane seurustella kenen tahansa kanssa.
Alkuun Max oli kai ollut aika paniikissa. Siellä oli paljon koiria, kun oli niin kaunis ilma, ja iso kasa suuria hirviöitä piiritti ipanan heti heidän saapuessaan paikalle. Mami oli meinannut jo lähteä kotiin, mutta Max oli kuitenkin rauhoittunut, kun oli ensin saanut tutustua rauhassa ympäristöönsä ja sitten muihin koiriin vähän pienimmissä määrissä. Kun me saavuimme isännän kanssa paikalle Max oli jo kuin kotonaan.
Ihan hyvä myös etten ollut puistossa kauempaa, sillä siellä oli uroksilla kevättä rinnassa. Siellä oli vientiä kaikenlaisilla nartuilla, saati sitten että tällainen herkkupala olisi siellä kauemmin viipynyt. Myös Max rakastui palavasti suloiseen kääpiöpinseri narttuun. Valitettavasti se ei saanut vastarakkautta, mutta kai säälistä se tyttönen ei kehdannut kauhean suoraan käskeä Maxiä painumaan kuuseen. Onhan Maxistä kyllä kehittymässä oikea hurmuri, mutta se on vaan vielä niin nuori ja tohelo, ettei aikuisia naisia parane vielä lähteä iskemään. Noo, meillä muilla oli hauskaa katsella sen epätoivoisia yrityksiä.
Eilen oli sitten taas agility päivä, eli Minun vuoroni viettää laatuaikaa mamin kanssa. Kaksi edellistä kertaa on ollut vähän huono fiilis, mutta nyt mami oli keksinyt niin hyvät herkut mukaan, että olisin seissyt vaikka päälläni niitä saadakseni. Tarjolla oli siis juustoa. Suurin ongelma tällä kertaa oli mamin säheltäminen. Hän tuntui omistavan kymmenen jalkaa ja toimi niin hitaasti, ettei etanakaan olisi ollut niin hidas. Minä olin ihan liekeissä ja sitten mami onkin ihan pihalla. Ei nameja siis hänelle. Mutta siis hommat alkaa pikkuhiljaa sujua ja kepitkin meni jo aika mukavasti ilman ohjureitakin. Mami tarvitsee lisäkoulutusta, Minähän olen kaiken osannut jo alusta asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti