"In the Year of Darkness, 2029, the rulers of this planet devised the ultimate plan. They would reshape the Future by changing the Past. The plan required something that felt no pity. No pain. No fear. Something unstoppable. They created THE TERMINATOR." (The Terminator, 1984)
Mami koki eilen järkytyksen tullessaan töistä: meidän huoneemme lattia oli täynnä papereita ja osa niistä silputtuna. Mami oli aivan varma, että nyt alkoi tuhojen aikakausi, mutta ei. Ei pikku-Max. Kyseessä ei ollut sen pahempaa, kuin paperiroskiksen ottaminen leikkikaluksi ja mitään vakavaa ei ollutkaan tuhoutunut. Max on oppinut hyppäämään työpöydälle (olen antanut ihmisille luvan käyttää Minun huonettani työhuoneena, koska se on niin iso) ja vaikkei siinä enää siksi säilytetäkään mitään, niin mami pelkäsi sen keksineen oppineen avaamaan laatikoita tai jotain muuta vastaavaa.
Max on ollut varsin helppo pentu. Se ei ole tuhonnut siis oikeastaan mitään. Ihan yksin ollessaan se kerran repi käyttämättömän antennijohdon seinästä irti ja oven karmeissa on raapimisjälkiä. Siinäpä se oikeastaan. Joulukoristerasian joulukoristeineen se silppusi ja jotain papereita/pahveja se on repinyt, mutta ei siis mitään arvokasta. Se on ansainnut tyttömäiset lempinimensä, kuten Pissaliisa ja Vinkuiita. Eihän tuollainen käytös ole lainkaan soveliasta puhdasrotuiselle terminaattorille!
Minä olin pienenä aivan eri laatua, siksi olenkin ansainnut tulla kutsutuksi terminaattoriksi, termiitiksi, terroristiksi ja siis oikeaksi TERRIERIKSI. Arvokkaimpia tuhojani oli ehkä tapetin repiminen seinästä, keittiön tuolien nakertaminen ja muutamien silmälasien uudelleen muotoilu. Tuhosin myös pelejä, DVD:tä, kirjoja, johtoja, ja muuta kaikenlaista pikkusälää, mitä vain sain käsiini. Lisäksi minulla oli pitkäaikainen urakka tuhota mamin sohva. Revin siitä ensin kulmista kankaan irti, sitten revin muutaman selkätyynyn auki ja lopuksi yritin syövyttää sen puhki pissalla. Yhtenä päivänä mami luuli, että olin oikeasti kaivanut itseni sen läpi, koska koko asunto oli täynnä pumpulia. Se oli todellinen sydänkohtauksen aiheuttaminen, teidän olisi pitänyt nähdä mamin ilme! Mikään paperien levittämisestä aiheutunut sydänkohtaus ei ole mitään sinne päinkään.. phah. Mutta siis, enhän minä nyt oikeasti sitä ollut kokonaan tuhonnut, olin raadellut parit omat pehmolelut siihen päälle saadakseni aikaan oikeanlaisen efektin. Niissä on yllättävän paljon pumpulia. Lopputulos tässä sohvaoperaatiossa oli se, että mami hankki kunnon nahkasohvan ja meille ei tule kuulemma enää ikinä kangassohvaa.
Maxin Pissaliisa lempinimestä huolimatta, se ei ole onnistunut aiheuttamaan ulosteillakaan suurta tuhoa. Maxin suurin saavutus on ollut työpöydälle pissaaminen ja kakkaaminen. Se on jo lähes sisäsiisti, eikä mami edes pelkää sen vahinkoja enää. Minun vahinkojani pelättiin aika kauan, koska Minusta oli kiva pissailla kaikkiin mahdollisimman ikäviin paikkoihin, sekä leikkiä kakkani kanssa. Siitä en ole enää kauhean ylpeä, mutta saimpahan aiheutettua kaaosta ja hävitystä. Huono puoli siinä oli se, että jouduin joka kerran jälkeen aina pesulle ja Minä inhoan pesuja. Ja sain myös aika pysyviä lempinimiä noiden leikkien takia, kuten Kakkanokka.
Meillä on aika paljon lempinimiä, lähinnä niitä käytetään kun ihmiset puhuvat meistä keskenään tai kun ne paapovat meitä. Yhtä yhteistä lempinimeä mami yrittää opettaa meille, että tultaisiin molemmat yhdellä huudolla hänen luokseen. Se on Ipanat. Oikeasti se on kuitenkin Minun nimeni, Maxia mami kutsuu aina Apinaksi, mutta yhdistettynä niistä tulee oikein hienosti Ipanat. Minä olen jo tottunut käyttämään sitä, mutta Max ei ole aina ihan mukana. Tosin, sillä on muutenkin niin kiire aina nuuskia kaikkea ja juosta edestakaisin, ettei se aina muista omaakaan nimeään..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti