Eilen vietettiin äitienpäivää ulkoilun merkeissä. Vierailtiin isännän vanhempien luona ja koska oli niin kaunis ilma, lähdettiin koko porukalla kävelylle Vantaanjoen rannalle. Piipahdettiin nopeaan myös läheisessä koirapuistossa, jossa oli muutamia muita koiria ulkoilemassa. Pikku-pelimies rakastui taas palavasti ja sen aika kului tyttösen perässä nuuskuttaessa. Minua ei homma kauheasti jaksanut kiinnostaa ja koska muut seurueesta olivat ihmisiä, niin ei viivytty siellä kauhean kauaa. Päästiin vielä Maxin kanssa nurmikentälle juoksentelemaan pallon perässä. Se oli varsin kivaa Minunkin mielestäni. Rupeaa olemaan vaan hieman haastavaa, kun tuo pikku-ipana on niin saakelin nopea! Se ehtii melkein joka kerta pallon luo ennen Minua.
Vierailut noiden ihmisten vanhempien luona ovat aina varsin mukavia. Molempien äidit ovat Minun ehdottomia suosikki-ihmisiäni. Molempien luona saa herkkuja ja rapsutuksia, ja kumpikaan ei anna mitään typeriä käskyjä tai vaadi noudattamaan mitään omituisia sääntöjä. Molempien mielestä me myös Maxin kanssa näemme nälkää ja meitä pitäisi ruokkia enemmän. Mami aina kieltää antamasta mitään, mutta onneksi nuo äidit ovat ovelia ja livauttavat aina salaa kaikkia nameja. Eilen tuli myös mielenkiintoinen pointti isännän äidiltä. Isäntä heitteli meille keksin palasia, jonka hänen äitinsä käski heti lopettaa. Se kuulemma alentaa meitä. Mami nauroi vaan vieressä, että "Alentaa miksi? Koiriksi?", eikä isäntäkään siihen suhtautunut yhtään vakavammin. Minä rupesin kuitenkin miettimään tuota ja tulin siihen tulokseen, ettei se kyllä todellakaan ole meidän ansaitsemaamme kuninkaallista kohtelua. Täytyykin ottaa tämä asia vielä puheeksi mamin kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti