Agilityssä menee hyvin, joskin mami edelleen säheltää. Mamin pitää kuulemma olla tarkkana itsensä kanssa, koska Minä seuraan niin tarkkaan hänen liikkeitään, että jos hän vähänkin näyttää väärin niin väärin se myös menee. Nyt Minä olen tosin pienellä sairaslomalla, toivottavasti pääsen kuitenkin jo ensi viikon agilityyn. Sain jostakin tassuuni haavan aamulenkillä eilen, se ei ole paha, mutta joudun käyttämään kauluria ettei se pahene (minulla on paha tapa järsiä tassujani, jos niissä on jotain vikaa..). Max ei ymmärrä mikä se on, vaikka on se sen nähnyt Minulla aiemminkin. Ei se kai muista sitä, se oli niin pieni silloin. Nyt se nimittäin yritti nakertaa sen irti Minun päästäni, kunnes mami kielsi sitä tekemästä sitä.
Max on kasvanut hurjan isoksi ja nauttii keväästä Minuakin enemmän, jos se edes on mahdollista. Se on ihan innoissaan kaikista hajuista ja lumen alta paljastuneista jutuista, niin ja varsinkin kaikista tytöistä, mitä se näkee. Siitä on kasvamassa kunnon pelimies, sanokaa Minun sanoneen. Se on myös nyt ruvennut testaamaan mamin hermoja. Sen lempipaikka on sohvan alla ja yksi ilta mamin ollessa töissä, se päätti pistää sohvan alusen uuteen uskoon: repi siis kankaan irti. Onneksi se ei tehnyt muuta, kuin kosmeettista tuhoa, mikä ei itseasiassa edes näy, mutta siihen loppui sen sohvan alla oleskelu. Aiemminkin sen pääsyä sinne alle on yritetty estää, mutta turhaan, pikku-älykkö on selvittänyt tiensä kaikkien esteiden lävitse. Nyt kuitenkin rankentui sellainen muuri isännän käsipainoista ja vaijereista, ettei siitä enää jyrsitäkään tietä läpi. Max mökötti aikansa ja kosti merkkaamalla kirjahyllyn, mutta nyt on tilanne taas rauhoittunut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti