Talviturkki heitetty! Ihme kyllä kuulla kyseinen lause Minun suustani. Jos joku ei vielä tiedä, Minä inhoan vettä. Se on kylmää ja märkää, yyh. Kuitenkin löysin itseni juoksemasta ees taas meressä viime sunnuntaina. Kai pikku-Maxin into tarttui sitten Minuunkin.
Käytiin siis viime sunnuntaina ensimmäistä kertaa tänä vuonna rannalla, kun oli niin kaunis päivä. Mukana oli myös Maxin uusin lelu, sininen kesäpörriäinen, joka kelluu. Isäntä olisi halunnut ostaa Minulle samanlaisen vaaleanpunaisen, mutta mamin mielestä en tarvitse sellaista, koska en edes ui. Mami oli väärässä, olisin tarvinnut oman. Max oli ihan intopiukeana kun pääsi loiskuttelemaan veteen. Se ei kuitenkaan tykännyt varsinaisesti uimisesta, tai ehkä paremmin voisi sanoa, ettei se tajunnut mistä siinä olisi ollut kyse. Meidän rantamme on tosi pitkälle matala, niin kauas, ettei mami jaksa edes lelua heittää liian syvälle. Niimpä Max vaan loikki aaltojen yli lelun perässä. Se näytti ihan delfiiniltä! Kun mami kokeili kahlata syvemmälle Maxin kanssa, se veti stopin siihen kohtaan missä jalat eivät yltäneet enää pohjaan, eikä uskaltanut uida mamin luokse. Taitaa tuolla ipanalla sittenkin olla aivot, kun tajuaa edes jotain veden vaaroista! Minähän en kauhean syvälle muutenkaan loiki, osaan kyllä uida, mutta se on ihan liian pelottavaa tehtäväksi ilman hyvää syytä.
En ole aiemmin ollut noin kauaa vedessä, enkä noin vapaaehtoisesti! Olen varsinaisesti joutunut uimaan kunnolla vain kerran. Silloin mami jätti Minut rannalle mennessään itse uimaan ja luulin hänen jättävän Minut. Ryntäsin perään ja yritin kiivetä hänen päänsä päälle turvaan. Voin sanoa, ettei mami ollut tästä täysin mielissään, mutta rannalle päästyään hän ei voinut enää kuin nauraa. Olin kuulemma ihan hupsu. Sen jälkeenkin olen piipahtanut pari kertaa vedessä, kun Minua on houkuteltu nameilla, mutta ei siellä huvita kauhean kauaa olla. Ja ilman nameja en ole suostunut kastamaan edes tassuani. Mieluummin olen rannalla ja otan aurinkoa lämpimässä hiekassa. Nyt tosin oli sen verran hauskaa Maxin kanssa, että ehkä kokeilen uimista vielä uudestaankin! Tai siis kahlaamista ja pomppimista..
Agility rupeaa sujumaan meiltä mamin kanssa oikein hienosti, ollaan mainio tiimi! En malta odottaa, että pääsen taas pian uudestaan! Ensi viikon agility on tosin peruttu, koska meidän kenttämme siirtyy toiseen paikkaan. Meidän matkammekin hieman pitenee, mutta Minua se haittaa, koska se tarkoittaa vain lisää laatuaikaa mamin kanssa. Uudella kentällä pidetään myös avajaiskisat, katsotaan joskos mekin jo osallistuttaisiin ja päästäisiin kokeilemaan mitä se on!
Ah niin, mami muuten mittasi Minut. Viime mittauksesta on aikaa, mami ei edes muistanut kuinka korkea olen, muisti vain että olen juuri minin ja medin rajalla. Mittaustulokseksi tuli 34,5 cm, eli juuri rajalla (raja on 35 cm)! No, me ollaan harjoiteltu medeinä, joten eipä sillä juuri väliä ole. Samalla mitattiin myös Max ja se oli minua pari senttiä jo korkeampi. Saa nähdä kuinka paljon tuo hiiwiö meinaa vielä kasvaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti