"Retki Suomenlinnaan"

Sunnuntaina mami päätti, että nyt tehdään retki Suomenlinnaan! Matkaan piti lähteä puolen päivän aikaan. Isäntä halusi siskonpoikansa mukaan, joten mentiin sitä kautta. Pikku-ihminen oli kuitenkin vielä päiväunilla, joten ei päästy heti lähtemään. Odotellessa päästiin pellolle juoksemaan yhdessä Brunon kanssa. Max oli ihan onnessaan saatuaan leikkikaverin! Bruno jaksoi vähän aikaa, mutta hän rupeaa olemaan jo liian vanha sellaiseen. Lisäksi hänellä todettiin nivelrikko, joten hänen liikkumisensa on hieman rajattua. Täytyy sanoa, että vaikka en ole koskaan tunnustanut pitäväni Brunosta, niin hän on kuitenkin tavallaan perhettä, ja nyt kun tietää ettei hänellä ole enää paljon aikaa jäljellä, niin tuntuuhan sen pahalta.

Joka tapauksessa peltolenkin jälkeen päästiin pakkautumaan autoon. Oli hieman ahdasta pikku-ihmisen vaunujen takia. Max ei muutenkaan pidä autosta matkustamisesta ja mami ei ollut enää ihan varma pärjääkö Helsingin keskustassa kahden koiran kanssa, koska isäntä on poissa pelistä pikku-ihmisen takia. Lisäksi Max ei ole ikinä matkustanut lautalla ja mami ei ollut varma miten hän suhtautuu, joten he päättivätkin isännän kanssa viedä Maxin kotiin. Minä pääsin mukaan siis yksin! Ihan paras sunnuntai, laatuaikaa ihmisten kanssa ilman hulivili-Maxia!

Ajateltiin ottaa mukaan retkelle vielä isännän täti, joka oli käymässä Suomessa, joten seuraavaksi suunnattiin toiselle puolelle Helsinkiä häntä hakemaan. Tuli hieman mutkia matkaan ja viivästyksiä sillä reissulla, joten päästiin lähtemään kohti keskustaa vasta viiden jälkeen ja loppujen lopuksi täti ei edes tullut mukaan, joten ihan turhaan siihen tuhlattiin aikaa. Pikkuhiljaa rupesi ihmisillä olemaan jo nälkä ja niinpä he päättivät ensin käydä hakemassa hieman evästä ja syödä ennen lautalle menoa, mami haki siis ruokaa meidän muiden odottaessa ulkona ja mentiin Senaatintorille syömään. Oli varsin kaunis aurinkoinen ilta istuskella siellä ja sain vielä muutaman ranskalaisenkin! Olisin halunnut myös antaa muutamalle ruokaa norkkaavalle lokille opetuksen, mutta mami kielsi.

Loppujen lopuksi kello oli jo niin paljon ja tuuli, sekä tummat pilvet rupesivat enteilemään sadetta, joten meidän "retki Suomenlinnaan" jäikin pelkäksi piknikiksi Senaatintorilla. En kuitenkaan valita, sillä Minulla oli varsin mukavaa. Oli myös hyvä, että Max jäi kotiin, koska se pikku-riiviö ei olisi malttanut yhtään ollaan paikallaan tai käyttäytyä niin sivistyneesti, kuin kaupunkilaiskoiran kuuluu. Toisin kuin Minä. Sen verran täytyy kuitenkin kehua Maxia, että kun saavuttiin kotiin, se odotti kiltisti omassa sängyssään, eikä ollut tehnyt mitään pahaa. Se ei ole varmaan ikinä ollut noin kauan ihan yksin yksin, joten odotuksena oli, että edes jotain olisi tuhottu.