Pääsiäismunia ja lampaanpaistia

Pääsiäinen sujui aikalailla siten, kuin odotinkin: herkutellessa, ulkoilessa ja hengatessa. Pitkäpejantai oli todellakin pitkä, sillä isäntä heräsi poikkeuksellisesti ihan tajuttoman aikaisin, herätti meidät kaikki ja ilmoitti että nyt lähdetään kunnon aamulenkille! Mami ja Max olivat ihan onnessaan, kun pitkästä aikaa lähdettiin koko perheen voimin ulkoilemaan. Onneksi isäntä tuli järkiinsä jo ennen kuin lenkki oli kunnolla alkanut, ja hikoilun sijaan päädyttiin aamukahville isännän siskolle. Minusta aamulla kuuluu nukkua pitkään, sitten käydään lyhyellä lenkillä, syödään aamiaista ja otetaan päikkärit: sitten vasta tehdään "kunnon" lenkki. Isäntä on yleensä aika samoilla linjoilla ja aikainen aamuherätys väsytti hänetkin, joten mentiin yhdessä päikkäreille kun päästiin takaisin kotiin.

Iltapäivästä mentiin takaisin isännän siskolle pääsiäisaterialle. Tai no, ihmiset menivät, ei me saatu juurikaan mitään hyvää itse aterialla.. mutta aterian jälkeen saatiin kumpikin oma suklaamuna! Tai no, "saatiin" on ehkä hitusen väärä ilmaisu.. isäntä oli ostanut siskonpojalleen munia ja piilotti niitä hänen etsittäväkseen. Minä sitten ehdotin Maxille, että ryöstetään mekin yhdet, ei sitä kukaan huomaa. Maximus vaan ahneuksissaan ei malttanut raahata aarrettaan piiloon, vaan söi sen julkisella paikalla ja jäi kiinni. Ehti se sen munan syödä, mutta sai sitten samantien syyn niskoilleen molemmista munista. Suklaa ei kuulemma ole hyväksi koirille ja hetken aikaa ihmiset pohtivatkin mitä tehdä. Mami pysyi kuitenkin rauhallisena, koska on joutunut hoitamaan Minut kerran syötyäni kaksi levyä tummaasuklaata ja tiesi, että tuskin on mitään hätää kahdesta pienestä maitosuklaisesta munasta. Minä luulin selvinneeni pälkähästä, mutta en tajunnut isännän ottaneen tapahtumaa videolle ja myöhemmin katsellessaan tuota videota, hän huomasi kuinka Minä ilmestyn toisen munan kätköpaikan tienoilta huuliani lipoen.. busted!

Lauantaina nukuttiin pitkään ja matkattiin sitten Rajasaareen. En maininnutkaan vielä, että meille nyt sitten tuli auto! Ollaan kuljettu sillä nyt aika paljon, jotta me Maxin kanssa totuttaisiin. Minuahan ei tarvitsisi kyllä totuttaa, rakastan autoja! Ne hyrisevät kivasti, niissä on lämmin ja yleensä oma kiva paikka, missä nukkua. Julkisten kulkuneuvojen sijaan auto on oikea luksus asia! Meille on vielä varattu oikein oma iso tila, minkä mami sisusti meidän omilla huovilla. Isäntä ilmoitti, että meille pitää ostaa sinne omat pedit, vielä parempi! Max ei ole asiasta ihan samaa mieltä, mutta kaipa sekin tottuu, kun tajuaa ettei siinä ole mitään pelottavaa ja että sillä matkustetaan mukaviin paikkoihin. Niinkun esimerkiksi tuonne Rajasaareen. Minä en oikein välitä paikoista, missä on muita koiria, mutta Maxin tulon jälkeen olen ruvennut pitämään Rajasaaresta. Siellä saan käppäillä rauhassa mamin kanssa ja Max riehuu muualla toisten kanssa. Täydellistä! Kotiin palattuamme ihmiset tekivät lisää lammasta ja nyt mekin saatiin maistella sitä. Mamilta salaa toki, mutta isännän luvalla.

Sunnuntaina ja maanantaina oltiin taas isännän siskon ja tämän perheen kanssa. Meillä ja heillä vuorotellen. Ihmiset söivät kaikkea hyvää ja mekin saatiin osuutemme. Aikalailla siis tuli mässäiltyä koko pääsiäinen.. mutta eipä se haittaa, koska käytiin toki vastapainoksi mamin kanssa lenkillä. Se rupeaa olemaan jo varsin mukavaa! Kevät todellakin tulee kovaa vauhtia ja tiet rupevat olemaan sulat. Mami tuntee Minut hyvin ja yrittää valita sellaisia reittejä, mitkä olisivat sulat. Minä en nimittäin voi sietää rämpimistä loskamutakakassa ja jos joudun sellaista tekemään, pistän kyllä vastaan kaikin voimin. Voin kertoa, ettei se ole hauskaa kenestäkään, joten jos pääsen kävelemään sulalla tiellä niin kaikilla on paaaljon mukavampaa. Täytyy kyllä sanoa, että olen varsin iloinen tuntiessani pitkästä aikaa paljaan asfaltin tassujeni alla!

Maxiä ei paljon hetkauta millaisella maalla se kävelee, kaikki maailmassa kun on sen mielestä vaan yksinkertaisesti niin ihanaa!