Hitaasti, mutta varmasti

Onpas ollut tapahtumarikas viikko! Huomaa, että kesä on tullut, kun tapahtuu paljon muutakin kuin normaaleja lenkkejä ja leikkejä.

Tämä oli ensimmäinen viikko, kun meidän agilitytreenit jakaantuivat. Max jatkaa maanantain ryhmässä ja Minä siirryn tiistaille. Maxin treenit meni kuulemma ihan hösellykseksi, kun ipanalla oli niin paljon muuta mielessä. Se on vieläkin ihan sekaisin, ilmeisesti täällä pyörii edelleen jotain ihania tyttösiä joiden luokse se haluaisi paeta. Ruokakaan ei maistu kunnolla. Mami ajatteli, että treenit saisivat sen ajatukset muualle, mutta se olisi halunnut vaan leikkiä ja riehua ja nuuskia. Kyllä he jotain lopuksi saivat tehtyä, mutta mami näytti aika väsyneeltä ja turhautuneelta, kun palasivat takaisin. Minun treenit jäivät välistä, koska mami oli töissä, mutta sen sijaan osallistuttiin oman kerhomme epävirallisiin kisoihin. Minua ei oikein huvittanut ja en jaksanut turhaan kiirehtiä. Suoritettiin rata nollatuloksella, joskin aika oli melkoisen huono. Se ei kuitenkaan haitannut, koska tuolla rauhallisella ja varmalla suorituksella napattiin voitto!

Agilityn lisäksi tämä viikko on pitänyt sisällään kevään ensimmäisen ratapäivän, iltapuuhailua sekä mamin että isännän kanssa ja paljon auringonottoa. Rannalla oli vielä aika hiljaista, vain yksi touhukas staffi pentu oli meidän lisäksi paikalla. Enkä yhtään ihmettele, oli vielä hieman liian kylmä ilma rantailuun ja merivesikin oli niin kylmää, ettei sinne halunnut kukaan mennä. Mami ei edes kastanut varpaitaan, mutta me molemmat (juu-u, myös Minä!) käytiin urheasti kokeilemassa tassulla. Ja ei ollut lämmintä ei. Mami sitten heitteli meille hetken lelua ja juostiin keskenämme.

Yhdellä iltalenkillä ajettiin Bodom-järvelle tallustelemaan. Käytiin laiturillakin, josta Minusta on mukava tähystellä järvelle ja muille rannoille, mutta joka Maxin mielestä oli jokseenkin pelottava paikka.

Tottakai päästiin myös juoksentelemaan ja nauttimaan vapaudesta.

Tämä viikko oli ihanan lämmin ja aurinkoinen, joten päästiin nauttimaan kunnolla auringosta! Meidän etuterassi on siihen aivan loistava paikka aamupäivisin. Mami on kovin huolissaan, että saadaan lämpöhalvaus, mutta turhaan hän huolehtii. Nyt on pakko nauttia kaikista mahdollisista hetkistä auringosta, kun edessä on taas kohta pitkä ja pimeä talvi..

Tälle viikolle sattui myös pieni toiminta-tilanne, kun törmättiin päivälenkillä pikkuiseen koiranpentuun, joka oli karannut kotoaan. Minusta se olisi voitu jättää sinne juoksentelemaan, kyllä se varmasti olisi osannut mennä kotiin jos olisi halunnut. Mami oli kuitenkin toista mieltä ja pilasi meidän koko lenkin sillä, että päätti saattaa pennun takaisin kotiinsa. Max oli ihan onnessaan uudesta leikkikaverista ja kyseli mamilta "voidaanko me pitää tää?!". Omistaja lopulta löytyi ja Max joutui omaksi harmikseen eroamaan uudesta kaveristaan. Ehdin jo säikähtää että mami raahaa sen riesan mukanaan kotiin tai jotain muuta yhtä kamalaa..

Niin ja mitäs vielä.. ai niin, saatiin uudet hihnat! Mami oli löytänyt ruuanhaku reissulla alennuksesta hihnoja ja hänen oli kuulemma aivan pakko ostaa meille sellaiset. Onhan ne kyllä kieltämättä ihan hienot.