Maximuksella todettiin viime vuoden puolella distichiasis, eli sillä kasvaa ylimääräisiä silmäripsiä luomen reunasta silmän sisäpuolelle. Niitä silloin nypittiin ja poltettiin, mutta nyt (kuten myös odotettiin) ne ovat kasvaneet takaisin. Ne eivät ole häirinneet, ennen kuin viime viikolla Maxin silmä rupesi pahasti rähmimään ja kutiamaan. Meidän oma eläinlääkärimme silloin aikoinaan sanoi, että jos ne muodostuvat jälleen ongelmaksi kannattaa mennä suoraan sellaiseen paikkaan, missä niitä voi jäädyttää tai muuten hoitaa paremmin. Mami siis varasi ajan Espoon eläinsairaalaan ja käytti Maxia silmälääkärillä. Hän kertoi, että polttaminen ja jäädyttäminen ovat molemmat yhtä tehokkaita operaatioita ja koska Maxin ripset ovat kasvaneet niin runsaina takaisin, hän epäili ettei polttamiseen ole ollut kunnollisia välineitä ja se on tehty huonosti. Lääkäri oli sitä mieltä, että ripset eivät ole kauhean paksut, joten silmien säännöllisellä pesulla ripsien kanssa voisi elää ilman että niitä jatkuvasti ollaan poistamassa, elleivät ne sitten aiheuta ongelmia. Mami varasi ajan ripsien poistoon, koska Maxin silmä tosiaan rähmi, mutta nyt kun sitä on huuhdeltu kylmällä vedellä, se näyttää taas ihan normaalilta. Isäntä epäilee, että niissä ripsissä oli kiinni jotain ylimääräistä ja nyt kun ne saatiin pois, kaikki on taas ok. Max on nyt erikoistarkkailussa, ja se ratkaisee viedäänkö tuota ipanaa lääkäriin tällä viikolla vai peruuko mami ajan.
Periaatteessa tämä koko touhu ei ole vaikuttanut pahemmin meidän normaalielämään muuten, kuin että Max joutui pitämään kauluria pari päivää ja edelleen kun ollaan oltu yksin, sekä yöllä. Se ei tykkää siitä yhtään ja näyttää kovin surkealta sen kanssa. Enkä ihmettele, varsin inhottava kapistus se onkin, oikea cone of shame kuten sitä elokuvassa Up kutsuttiin.
Lauantaina meille oli vähän hupia luvassa, kun mami suuntasi Hankoon kummityttönsä synttäreille. Minä en ole ollut siellä mukana muutamaan vuoteen, mutta nyt päästiin molemmat kun on kerran auto millä huristella. Mamin kummityttö ja tämän sisko olivat kovin innoissaan meistä, Maxiähän he eivät ole edes nähneet vielä. Heillä itselläänkin on ollut koira ja viikko sitten heille muutti uusi pentu. Molemmat ovat oikein koirarakkaita ja olisivat halunneet meidän jäävän sinne asumaan. Saatiin herkkuja, leikittiin pihalla lasten kanssa ja käytiin vielä kävelylenkilläkin tyttöjen kanssa. Oli ihanan aurinkoinen ja lämmin päivä, joten mikäpä sen mukavampaa! Koiranpentusta me ei kuitenkaan vielä päästy tapaamaan, kun se oli asunut siellä vielä niin vähän aikaa, ettei kaiken sen muun hälinän keskellä mami ja tyttöjen äiti halunneet tuoda sille lisästressiä meidän tapaamisesta. Eikä sillä, että minua olisi kiinnostanutkaan mokoma karvapallero. Mami oli siitä ihan innoissaan, kuulemma ihana, pikkuinen, pehmeä nallekarhu. Saattaahan se olla suloinen, mutta pentu mikä pentu. Ne ovat ylivilkkaita, tyhmiä ja rasittavia, eikä niillä ole vielä minkäänlaisia käytöstapoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti