Maxi Koiranen kosiomatkallaan, ahaa..

Maxillä on kevättä rinnassa. Tällä kertaa ihan kunnolla. Ei se sitä itse tunnusta, mutta kyllähän sen näkee. Ulkona se on menettänyt viimeisetkin kuulon rippeensä ja nuuskii, merkkailee ja nuoleskelee pissoja senkin edestä. Tämän takia se on irtilenkkeilykiellossa, koska mami pelkää sen katoavan kosiomatkalle. Se on myöskin ruvennut saamaan korvia särkeviä itkukohtauksia, kun ei pääse ulkona minne haluaisi tai nuuskimaan ketä haluaisi. Niin, ja nyt se on sitten menettänyt ruokahalunsakin. Kaksi päivää se oli syömättä, edes herkut eivät kelvanneet, mutta ilmeisesti tänään rupesi olemaan jo sen verran nälkä, että kuppi vihdoin tyhjeni. Minä yritin auttaa sitä, mutta mamin mielestä Maxin kupissa oleva ruoka on vain ja ainoastaan Maxin ruokaa, vaikkei se edes halua sitä.. Sain onneksi kyllä muutaman ylimääräisen herkun, kun ihmiset testailivat maistuisivatko edes ne.

Vappukin tuossa oli ja meni, ja nyt on vihdoin toukokuu! Vappuaattona päästiin isännän mukana juhliin ja saatiin paljon herkkuja ja rapsutuksia. Vappupäivä on paras osa vapunviettoa, koska siihen liittyy aina hyvin tärkeänä osana syöminen. Joko ollaan piknikillä tai grillataan. Kuten viime vuonnakin, päädyttiin nyt isännän siskon luokse grillaamaan. Oli tosi kaunis päivä, joskin tuulinen. Se ei ihan hirveästi tosin haitannut, kun oltiin suojaisalla pihalla mihin tuuli ei juurikaan päässyt. Pääsin ottamaan oikein kunnolla aurinkoa pitkästä aikaa! Mami häiriköi välillä vesikupin kanssa, etten vaan läkähtyisi. Saatiin myös mekin osamme grilliherkuista, vaikka mami tapansa mukaan koittikin sitä rajoittaa. Illemmasta lähdettiin sitten vielä Kaivopuistoon näyttäytymään. Päädyttiin kahville koiraystävälliseen Cafe Caruseliin. Siellä oli paljon muitakin koiria ja mami oli huolissaan kuinka me osataan käyttäytyä. Ja kyllähän me osattiin, ei me nyt sentään mitään maalaisjuntteja olla vaan tyylikkäitä rotukoiria!

Hieman tuuli teki istumisesta kylmää, mutta aurinko lämmitti mukavasti. Ja kauniista merimaisemasta on aina ilo nauttia!

Max tosin oli liian täpinöissään kaikista hajuista, ettei oikein osannut rentoutua..



Sen näkee sen joka suuntaan höröttävistä korvista..

Agility kuulumiset pitää vielä päivittää tähän lopuksi, koska meillä menee nyt varsin hyvin! Viime treeneissä jopa Maximus suoritti kokonaisen radan! Hieman oli vielä keskittymisvaikeuksia, mutta kaikki esteet meni kuitenkin läpi, jopa 12 kepin rivistö. Kyllä oltiin mamin kanssa ylpeitä pikkuisesta! Enhän minä voinut sitten jäädä huonommaksi ja piti näyttää kuinka se rata oikeasti mennään. Oli sellainen vauhti päällä, että kouluttajakin jäi sanattomaksi! Kepeissä on hieman ongelmia, en jaksaisi pujotella niitä loppuun asti, aika usein yritän oikaista kaksi viimeistä, mutta aina mami huomaa.. Mamin mielestä nyt menee jo niin hyvin, että Minun pitäisi suunnata kisakentille. Mikäs siinä, voin Minä käydä näyttämässä miten tämä homma oikeasti toimii. Pelkään vaan, että mamin hermo ei kestä ja hän mokaa. Nythän Minä vaihdan sitten koulutusryhmääkin, Maxin ja minun ryhmät yhdistyy, joten mami päätti että Minun on aika siirtyä. Ihan kiva, kun nyt päästään sitten aina mamin kanssa ihan kahdestaan treeneihin.