Mami on kuulemma saanut tarpeekseen brasseista. Ollaan liian älykkäitä, vilkkaita, kokeilunhaluisia, itsepäisiä ja ties mitä. En voi väittää vastaan, mutta valittamisen sijaan mamin pitäisi olla ylpeä kun saa viettää aikaansa näin viehättävien persoonien kanssa! Max nyt välillä on vähän tohelo, mutta se on varsin hauska kaveri ja onhan siitä seuraa, varsinkin mamin vedättämisessä jonka se osaa 6-0.
Viimeisin juttu, jonka se keksi, liittyy sohviin. Meiltä on kielletty sohvalle meno pääsääntöisesti. Nuo ihmiset ovat kuitenkin tosi huonoja asettamaan absoluuttisia kieltoja tällaisissa asioissa, ja päästäänkin usein sohvalle heidän viekkuunsa. Tällöin saadaan olla huovan päällä. Minä olen jo aikaa sitten tajunnut, että mitä vaan saa tehdä, kunhan kukaan ei näe. Siksi usein menenkin sohvalle kun ihmiset ovat yläkerrassa, ja kun kuulen heidän tulevan alas, hypähdän nopeasti matolle. Mami tietää tämän, koska kuulee minun hyppäävän alas ja jätän jälkeeni pakostakin lämpimän painauman, mutta hän ei voi rangaista minua, koska ei saa kiinni itse teosta. Maxista tämä on turhan lyhytnäköinen ratkaisu, koska sohvalla ei pysty olemaan jos joku muu on huoneessa. Niinpä se kehitti pienessä päässään ajatuksen, että ihmiset eivät rankaise, jos se asettuu huovan päälle sohvalle. Ja oikeassa oli, mami meni ihan hämilleen kun löysi tuon koikkalaisen sohvalta, jossa se oli asetellut kaikki pitkät raajansa tarkasti viikatun huovan sisälle. Tosin, tämä oli viimeinen pisara mamille, ja vaikka hän ei voinutkaan pidätellä nauruaan, hän vannoi ettei enää ikinä ota yhtään brassia.
Tosiaan, ei tuo mikään iso juttu sinällään ollut, vain pilkahdus meidän kyvyistämme, mutta kun varsinkin Max on muutenkin ruvennut koettelemaan kunnolla mamin hermoja. Minä olen rauhallisempi siinä suhteessa, ja käytän taitojani vain jos on jotain mitä todella haluan. En jaksa nähdä vaivaa minkään pikkujutun tähden, herkkujen vuoksi nyt olen valmis ihan mihin vaan, kiipeän vaikka keittiön jakkaraa pitkin niitä hakemaan, mutta Maxille palkkio ei merkitse niin paljon vaan sille on suurta huvia yrittää löytää kaikenlaisia porsaanreikiä ja keksiä jekkuja. Sitten toki, kun se on keksinyt jonkun jutun se ei jaksa sitä kokoaikaa tehdä, vaan silloin kun se hyötyy siitä, ja se keskittyy uusien juttujen keksimiseen. Sehän osaa availla esimerkiksi ovia. Mami ei tosin ole vielä aivan vakuuttunut tästä, koska Max tekee sen vain silloin tällöin, mutta mami on sen jäljillä. Ei ole mitään muutakaan selitystä avoimille oville, jotka ihan varmasti on suljettu aiemmin.
Max siis kehittää meille kaikille ohjelmaa parhaansa mukaan, mikä on kyllä kieltämättä minusta varsin piristävää. Mami repii säännöllisesti pelihousujaan, mutta se tekee siitä vaan vieläkin hauskempaa. Mamista se voisi keskittyä käyttämään taitojaan agilityssä. Maxillä on nyt menossa siis vähän uhmakkaampi vaihe muutenkin, joten se yrittää lähinnä tehdä mitä sitä itseä huvittaa. Viime treenit olivat kuulemma kaiken huippu, kun se päätti tehdä kaikki esteet väärässä järjestyksessä, juuri siten kun sitä itseä huvitti, eikä suostunut kuuntelemaan mamia ollenkaan. Minun treenini loppuivat talveksi ja nyt mami kiroaa että olisi vaan pitänyt jatkaa niitä ja pistää Max tauolle. Jäähyjä on siis sadellut tuolle pikkuriiviölle, mutta onneksi ollaan molemmat kuitenkin tosi hyviä saamaan mami heltymään ja suurimman osan uhkauksistaan latelee naurunsa lomassa, samalla kun maataan hänen sylissään rapsuteltavana. Luulee olevansa kovakin johtaja, mutta oikeasti ihan meidän tassun alla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti