Kun mamin äiti aikoinaan ensimmäisen kerran vieraili meidän nykyisessä kodissa, toi hän mukanaan lahjan. Kyltin, jossa kerrottiin täällä asuvan koira ja hänen henkilökuntansa.
Säännöllisin väliajoin mami naureskelee sille ja sen paikkansa pitävyydelle. Viimeksi tänään. Minä olen nimittäin saanut oman peiton ja siivouksen yhteydessä mami vaihtoi pussilakanat heidän sänkyyn ja myös minun peittooni. Mami vastusti alunperin koko peitto ideaa, mutta isännästä minun kuului saada sellainen. Varsinkin nyt kun ei päästä enää sohville. Isäntä ymmärtää, että tyynyt ja koirienpedit ovat aivan liian kovia ilman peittoa näin ylhäiselle henkilölle.
Tänään mami myös huomasi tiedustelevansa minulta, haluaisinkö lähteä hänen ja Maxin kanssa päivälenkille. Minusta siinä ei ole mitään outoa. Tosin, yleensä hän raahaa minut pihalle sanoin mitä tahansa. Sillä tavoin hän luulee, että hänellä on jotain valtaa. Todellisuudessahan koko arki pyörii minun ympärilläni, vaikkeivät ihmiset sitä aina tajuakaan, ja vaikka mami raahaa minut lenkille, niin se lenkki jää varsin lyhyeksi jos minua ei kiinnosta. Muuten kyllä lenkkeilen mielelläni, mutta kysympä vaan että ketä kiinnostaa kävellä ulkona, jos siellä on huono ilma. Märkää tai kylmää tai molempia.
Viime maanantai oli varsinaisen hyvä esimerkki huonosta säästä. Syysmyrksy päätti saapua Etelä-Suomeen ja vaikka lehdet väittivätkin sen jääneen heikoksi, minulla on omakohtaista kokemusta siitä että kunnon myrsky se oli. Onneksi mami tajusi viedä meidät sen aikana vaan pikapisulenkille, eihän tuollaisessa ilmassa ulkoile Maxikaan! Aikaisemmin illalla tosin ei ollut ihan niin paha tuuli eikä sadekaan ja sen aikana Max olisi kyllä ollut innoissaan menossa agilitytreeneihin. Mami kuitenkin jänisti ja jäi ipana ilman treenejään. Siellä se ravasi eteisen ja mamin väliä vinkuen ja ihmetellen, miksi ei mennäkään.
Maxin edelliset agilitytreenit menivät kuulemma ilmiömäisesti, se tajusi vihdoin keppienkin idean. Pujotteli ne tuosta noin vaan. Oli kuulemma tehnyt koko radan aivan innoissaan, mami ei ollut edes pysynyt kunnolla perässä, mutta se kuunteli tarkkaan mitä mami huuteli ja teki kaikki esteet juuri oikeassa järjestyksessä ja oikein päin. Siitä rohkaistuneena mami ilmoitti meidät epävirallisiin kisoihin lauantaiksi. Molemmat on ilmoitettu sekä hyppy- että agiradalle. Saa nähdä mitä siitäkin tulee. Minä en ole hetkeen treenannut ollenkaan ja Max, no Max on Max. Raporttia siitä luvassa siis viikonlopun jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti