Eilen oltiin siis Siuntion koirakerhon epävirallisissa agilitykisoissa Lohjalla. Molemmat Maxin kanssa osallistuttiin sekä hyppy- että agilityradalle. Päivä oli tosi pitkä, kisat venähtivät, käytiin vielä kylässäkin mamin kaverilla ja kotimatka kesti jonkun aikaa. Onneksi me saatiin odotella ihan rauhassa autossa aina väliajat kisoissa. Mami oli oikein tyytyväinen meihin molempiin, ja syystäkin. Minä suoritin kaksi nollarataa, hyppyradalla sijoituin viidenneksi ja agiradalla kolmanneksi!
Palkinto oli vaan tosi huono, joku typerä pullonavaaja. Mitä minun sillä pitäisi tehdä?!
Minun aikani oli aika huono verrattuna muihin kisaajiin, mutta minusta on parempi odottaa että mami pysyy mukana ja näyttää varmasti oikeat esteet. Turha rynniä täysiä eteenpäin, jos ei tiedä ihan varmasti mitä tekee. Sitäpaitsi, mitä kauemmin olen radalla, sitä paremmin saavat muut ihailla minun sulavaa menoa ja söpöä ulkomuotoani!
Max sai molemmilta radoilta hylyn, mutta se nyt lähinnä oli vaan mamin vikaa. Hyppyradalla Max oli aika villinä, eikä jaksanut ihan kokonaan keskittyä, mutta agiradalle se meni voittamaan! Harmi vaan, että mami on niin pihalla. Hän ei pysy ollenkaan Maxin mukana ja huutelee sekä näyttelee ihan ihme ohjeita. Agiradalla hylky tuli, koska mami huusi liian myöhään hyppykäskyn, jonka seurauksena Max ehti mennä esteen ohi ja hypätä sen väärästä suunnasta. Sen jälkeen mami rupesi säheltämään kunnolla ja hyvä ettei juossut esteitä päin. Ei ihme, että Max ei jaksa aina keskittyä treeneissä. Minä olen oppinut ottamaan mamin sähellyksen huomioon, mutta Max on liian kunnianhimoinen ja täynnä energiaa. Se haluaisi mennä ja tehdä, mutta mami ei vaan pysy mukana. Mamin pitääkin nyt ottaa itseään niskasta kiinni ja treenata!
Kisojen jälkeen mentiin vielä käymään kahvilla mamin kaverilla, minun kummitädilläni. Saatiin paljon rapsutuksia ja herkkuja, ennen kuin lähdettiin kotimatkalle. Kotona oltiinkin sitten ihan naatteja. Pitkä ja jännityksen täyteinen päivä takana!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti