Mami kutoo meille haalareita. Maxin haalari on jo valmis, minun vielä hieman kesken. Ihan kamala vaate! Max näyttää ihan siniharmaalta ampiaiselta ja minä joltain vanhanaikaiselta makkaralta. Jouduin sovittelemaan sitä päälle, että mami saa tehtyä siitä oikeankokoisen, ja siitä minä en pidä yhtään. Olen ottanut taktiikakseni leikkiä kuollutta, kun mami yrittää jotain sovitella. Vedän itseni ihan lötköksi, siinäpähän yrittää pukea minun päälleni jotain ja katsoa sopiiko vai ei!
Kunhan minunkin haalarini on valmis, laitan kuvat meistä. Saatte itse nähdä kuinka tyhmiltä näytetään!
Max tyytyi tarkkailemaan meitä sohvalta kuin mikäkin kuningas.
Se on saanut nyt mamilta niin paljon kehuja, kun agilityssä on alkanut sujua, ja muutenkin sen käytös on kuulemma parantunut, että luulen sillä nousseen hieman pissin hattuun. Varsinkin, kun se kuulee myös jatkuvasti lenkillä tuntemattomilta ihmisiltä olevansa niin hyvännäköinen. Yritän säännöllisesti hieman muistuttaa sille painin ohessa kuka täällä on pomo, mutta en ole varma ottaako se kaiken vaan ihan kokonaan leikkinä..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti