torstai 21. marraskuuta 2013

Mandariinihirviö hyökkää!




Mandariinit (tai mitkälie klementiinisatsumat..) ovat minun suurinta herkkuani. Näin joulun alla meillä syödään niitä suunnattomia määriä ja myös minä saan oman osuuteni. Parasta on, että Max ei tykkää niistä, joten minä saan kaiken!

Ulkona on ollut aivan hirveät ilmat: sataa, sataa ja sataa. Ketään ei kiinnosta olla siellä. Jopa Max tuntuu kyllästyneen ja keksii mieluummin tekemistä sisällä. Agilityä sade ei toki haittaa, se on Maxistä niin hauskaa. Se on nyt ruvennut myös kuuntelemaan mamia ihan eri tavalla ja jaksaa keskittyä. Kepit se on nyt sitten vissiin oppinut ihan kunnolla kokonaan. Mami pelkäsi, että se oli vain yhden kerran villitys, mutta ne ovat menneet nyt joka kerta aivan loistavasti. Ja oli mami kummalla puolella tahansa!

Eipä meidän elämäämme nyt kummempaa kuulu, marraskuu on maailman tylsin kuukausi. Tuntuu että mami ja Maxikin jaksavat olla paikoillaan ihan eri tavalla. Se on minusta ihan jees. Nautin saada maata mamin vieressä peiton alla ja katsella leffoja. Myös Maxistä on tullut melkoinen kermapeppu, ja sekin on oppinut nauttimaan pehmeistä peitoista ja tyynyistä.



Joulua odotetaan kaikki innolla, ja lunta ja pakkasta. Joulua toki enemmän. Maxille taitaa se lumi olla tärkeämpi, sen mielestä siinä on niin kiva peuhata. Minusta se ei ole ollenkaan kivaa, mutta jos joudun valitsemaan kylmän ja märän tai kylmän ja lumen välillä, valitsen jälkimmäisen.. Nautinnollista joulunodotusta siis jo kaikille! (Minä taidan odotellessani mennä syömään vielä parit mandariinit..) 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti