Alkuviikosta oltiin moikkaamassa kaveriani Brunoa. Tai no, ei se edes mikään kaveri ole, vaan hönö, vanha, tohelo herra, jonka kanssa on vaan pakko kuulemma tulla toimeen. Ja kyllähän Minä tulenkin. Ensimmäisellä kerralla tein sille selväksi kuka määrää, se vaati vähän tarttumista hampailla, mutta ainakin herra tajusi asemansa. Hönö se on, painaa kolme kertaa niin paljon kuin minä ja ei silti uskalla vastustaa. Tosin, samapa tuo olisi, pistäisin sen ruotuun kuitenkin.
Mutta siis niin, siihen alkuviikkoon.. Bruno varasti Maxin lelun ja kun Max koitti hakea sitä takaisin, Bruno kehtasi murista Maxille! Voitteko kuvitella, Minun pikkuveikalleni! Ainoa, joka sitä ärsyttävää riiviötä saa komentaa, olen Minä. Pakkohan siihen siis oli puuttua ja ilmoittaa Brunolle, ettei tämä nyt vaan sovi. Max-pelkuri tosin oli luikkinut jo pakoon, joten Bruno sieppasi lelun mukaansa paetessaan. Menköön, jos kerta Max ei uskalla leluaan hakea, mutta ainakin Bruno sai tietää kelle saa murista ja kelle ei.
Eilen tuli uusi ruokakuorma! Mami täydensi siis meidän ruokavarastoja, ja saatiin taas laatikollinen broilerinsiipiä. Mami raahasi sen kylpyhuoneeseen, jossa pilkkoi sen pienempiin pusseihin. Koitin keksiä miten pääsisin käsiksi siihen laatikkoon, makasin kylpyhuoneen oven edessä ja mietin miettimistäni, mutta en taaskaan keksinyt mitään järkevää. Täytyy jatkaa pohtimista, sellainen laatikko tulee nimittäin taas uudestaan jossain vaiheessa.. Siipien lisäki nuo kävivät muutenkin ostamassa meille kaikkea. Jättivät törkeästi Minut kotiin nakertamaan herkkua (toisaalta, ihan mieluusti otin sen herkun ja jäin kotiin nukkumaan lämpimään huopaan..) ja ottivat Maxin mukaan. Max kuulemma tarvitsee haalarin viimeistään ennen kuin lähdetään mummolaan maaliskuun alussa. Eivät kuitenkaan löytäneet sopivaa. Sen sijaan saatiin uudet hienot ruokakupit ja todella herkullisia nameja (jotka noiden ihmisotusten mielestä haisevat ihan hirveälle ja emme kuulemma saa niitä lisää ennen kesää, jolloin voimme syödä ne ulkona.. pöh).
Muuten täällä ei olekaan nyt tapahtunut mitään erikoista. Mami on ollut töissä ja muutenkin nyt kiireinen muutaman päivän. Eli siis normaaleja kävelylenkkejä ja leikkimistä sisällä. Nyt loppuviikon isäntä on taas aika paljolti töissä, mutta mami on vapaalla, joten luultavasti touhuillaan sitten keskenämme jotain kivaa. Jos vaan ei tule taas kauheat pakkaset, niin päästään varmaan taas piiiitkälle lenkille ilman hihnoja. Metsään tai pellolle, sitä siis odotellessa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti