Voihan kakka!

Me ollaan täällä Maxin kanssa jonkun mahapöpön uhreina. Eilen aamulla mamia odotti huone täynnä löysää kakkaa. Yritin ilmoittaa kyllä yöllä normaaliin tapaani, eli tipsuttelemalla, että haluan ulos, mutta ei kukaan tajunnut. Tai siis, mami ei edes herännyt, hän nukkuu aina niin sikeästi, ja isäntä ei ollut edes ajatellut sitä mahdollisuutta, että oikeasti haluan ulos sellaiseen kellon aikaan. Aamulla olinkin sitten ihan hiljaa paikallani, ajattelin vierittää syyn Maxin niskoille, mutta se oli aivan turhaa. Kyllähän mami tajusi määrästä ja muusta, ettei Max voinut yksin sitä saada aikaan, ja ei meistä kumpikaan (tietenkään) mitään toruja edes saanut. Eikai kukaan nyt tahallaan ripuloi omaa kotiaan. Otettiin päivä aika iisisti, ja ikävä kyllä tällaisissa tilanteissa on seurauksena myös se, ettei saa kunnon ruokaa saati herkkuja. Tänään aamulla minä olin jo ihan kunnossa, mutta pikku-riiviöllä on vielä ripuli. Sisälle se ei enää ole tehnyt mitään, mutta kakan koostumus vaan on ollut edelleen hieman outo.

Kukaan ei oikein tiedä mistä on kyse. Isäntä epäilee, että broilerinsiivissä on jotain vikaa, mami on varma, että syötiin koirapuistossa jotain epämääräistä (hän jumittui juttelemaan jonkun naisen kanssa, eikä vahtinut meidän tekemisiämme). Broilerinsiivet eivät maistuneet tai haisseet oudoilta, vaan tosi hyviltä, kuten aina, ja tuosta satsista on syöty jo aiemminkin, joten epäilen vahvasti että niissä olisi vikaa. Koirapuistoteoriaa en myöskään kannata, joskin Maxin kannalta se olisi ihan mahdollinen vaihtoehto, se idiootti kun pistelee suuhunsa ihan kaiken. Mutta siis Minähän en syö  mitään epämääräistä, paitsi jos löytyy jotain herkkuja tai jäniksenpapanoita, mutta olen niin fiksu, että erotan kyllä pilaantuneet jutut herkullisista. Luulisin ainakin.

Mami itsekin on hieman kipeänä, joten ollaan nyt sitten "sairasteltu" yhdessä. Tai lähinnä mami on sairastanut. Ehkä mekin olemme olleet normaalia rauhallisempia, mutta ei tässä nyt kuitenkaan mitenkään kuolemansairaita olla. Ehkä olemme nukkuneet vähän enemmän ja Maxikaan ei jaksa seurata mamia ihan joka paikkaan. Lähes normaalisti ollaan kuitenkin painittu keskenämme, käyty ulkona ja syöty pahat sairasteluriisimössömme. Ollaan nyt kolmestaan kotona, isäntä lähti eilen aamusta työmatkalle. Yleensä se on tarkoittanut sitä, että saan nukkua mamin kanssa sängyssä, mutta pikku-riiviön saapumisen myötä sekin on muuttunut. Mami ei halua jättää Maxiä yksin nukkumaan ja ei uskalla ottaa sitä sänkyyn, kun pelkää että se ei tajua sen olevan poikkeustilanne. Voipi olla, ei tuo otus mikään järjenjättiläinen ole, mutta olen kyllä vahvasti silti sitä mieltä, että Minua ei pitäisi rankaista toisen tyhmyydestä.