Maxin kakasta löytyi tänään mato, tutkimuksien perusteella vaikuttaa siltä, että se on suolinkainen. Nyt löytyi syy siihen, miksei pikkuisen paino pysy muun kasvun mukana, ja mikä on ollut tämä viikonlopun jatkuva kakkasirkus.
Minähän siis olen jo ihan ok, ainakin suunnilleen, joten tuskin minulla mitään matoja on. Mami on ihan kauhuissaan täällä, pelkää että Max on menettänyt tärkeitä ravintoaineita ja että siksi madot ovat ehtineet aiheuttaa sen kehitykselle vahinkoa. Samaan syssyyn hän kehtasi pohtia, voiko Minua viedä agilityyn tänään, mutta onneksi hän tuli siihen tulokseen, että voi. Koska minä olen nyt suht kunnossa ja Minullakin oli oireita, se saa epäilemään johtuuko tämä homma sitten kuitenkaan madoista. Toisaalta kukaan muu, kuin Minä ja Max ei todella tiedä, kuka täällä on kakannut yöllä ja kuinka paljon, joten mami voi vain pohtia kuka on ollut oikeasti kipeänä ja kuka ei. Tällä hetkellä Minä kuitenkin olen kunnossa, hieman löysempää kakka on ja enemmän sitä on tullut kuin normaalisti, mutta siis se on kuitenkin aika pientä.
Jokatapauksessa, seurauksena on se, että joudutaan kumpikin syömään matokuuri. Maxille mami on suunnitellut sen antamista jo hetken aikaa, mutta nyt Minäkin joudun syömään sen, koska löytyi ihan oikeasti matoja. Yritin kieltäytyä, koska ei näin ylhäistä syntyperää oleviin koiriin mitään matoja tartu, mutta mami oli toista mieltä. Kuulemma varmuuden vuoksi se pitää syödä, varsinkin kun aikuisella koiralla ei välttämättä ole edes oireilua. Niin, ja kun kuitenkin on epäilys, että Minullakin on ollut pieniä ongelmia.
Inhoan noita pillereitä. Kyllä Minä tiedän, että jossain vaiheessa nyt keväällä olisin sen taas joutunut syömään kuitenkin, mutta että nyt jo. Edellisestä kerrasta ei nimittäin ole kauheasti aikaa, käytiin rokotuksissa joulukuun puolessa välissä, niin ennen sitä on saatu kuuri. Mami yrittää aina sotkea nuo pillerit ruokaan, murskaa ne, ja luulee etten huomaa niitä. Olen jo aika kehittynyt erottelemaan pienetkin pillerinmuruset ruuasta, mutta nyt mami keksi aivan uuden tavan: hän sotki ne ruokaöljyyn, jolloin minun oli pakko syödä se pillerikin, jos halusin syödä öljyn. Eihän se pilleri siinä maistu, mutta en voi sietää sitä, että Minua kusetetaan.
Mami oppi tästä ainakin sen, kuinka tärkeää oikeasti on muistaa antaa meille matolääkkeet säännöllisesti. Varsinkin tuollaisille pikkuriiviölle, jotka syö ulkona ties mitä heti kun silmä välttää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti