Ja tapahtui niinä päivinä, että kuningatar Laralta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava

Minulla meni nyt hermo tällaiseen ainaiseen typerään dietteilyyn. Minä olen kuningatar, Minä päätän kuinka paljon syön. Koska en ylety jääkaappiin ja herkut on kaikki muuten piilotettu, piti keksiä toinen suunnitelma. Maxin on annettava ruokansa Minulle, tai ainakin osuus siitä. Minä olen kuningatar ja talon vanhin koira, Minun kuuluu syödä ensin maha täyteen ja jos jotain jää, pentu saa sitten ne. Niimpä olen nyt ilmoittanut Maxille, että se väistyy kupiltaan ja antaa ruokansa Minulle. Maxille tämä oli ihan ok, mutta mamin mielestä se ei käy. Tyhmä mami. Ensin sain käskyn siirtyä pois keittiöstä Maxin ruokailun ajaksi, mutta koska mielestäni Minun ei tarvitse totella, olen nyt viettänyt Maxin ruokailut tyrmässä vankina. Järkyttävää kohtelua. Mami tosin kutsuu tuota tyrmää vessaksi ja se ei kuulemma ole ollenkaan niin kamala kuin väitän, mutta kokeilisi itse hengata siellä vankina.. En aio kuitenkaan luovuttaa, kukas Minun oikeuksieni puolesta taistelisi, jos en Minä itse!

Oltiin loppuviikosta pienellä matkalla, isännän piti lähteä taas työmatkalle ja koska mami oli vapaalla mentiin kaikki sitten mukaan. Max ei oikein osaa suhtautua vielä kauhean rennosti matkustamiseen, joten ei ollut niin mukavaa kuin joskus ennen. Oli kuitenkin kiva päästä muihin maisemiin ja päästiin pitkille lenkeille mamin kanssa. Onneksi oli niin ihanat ilmat! Matka kulki Kotkan kautta Kouvolaan. Kouvolassa yövyttiin lempihotellissani, sen henkilökunta suorastaan palvoo Minua ja saan aina kassillisen herkkuja mukaan. Nyt tosin jouduin jakamaan sen tuon riiviön kanssa.. Maxin mielestä hotelli ei ollut kiva paikka ja se ei oikein halunnut jäädä sinne kanssani. Onneksi ihmiset olivat poissa vaan ruokailunsa ajan, en olisi jaksanut tuota stressierkkiä pidempään. Luulisi että se uskoisi Minua ja ottaisi mallia Minusta, ettei ole mitään hätää, mutta ei. Ehkä se ajan myötä tajuaa ettei sitä kukaan ole hylkäämässä mihinkään outoihin paikkoihin ja osaa sitten hieman rentoutua. Ja nauttia herkuista, pehmeistä nukkumapaikoista ja ihanasta rauhasta ilman hösöttäviä ihmisiä!

Muuten tänne ei kuulu mitään ihmeellistä. Agility oli tosiaan viikon tauolla, mutta huomenna pitäisi taas jatkua uudella kentällä. Saa nähdä millaisessa kunnossa se on, kuulemma pohjahiekka on vielä aika pehmeää, joten aloitetaan kai rantatunnelmissa. Palailen niihin tunnelmiin sitten huomisen jälkeen!