torstai 10. marraskuuta 2011

Agilityä ja muuta

Minun valitukseni kuultiin vihdoin! Max sai siirron toiseen huoneeseen yksinolomme ja yön ajaksi. Ilmeisesti ihmiset tajusivat, että kostan verisesti heille, jos jotain ei rupea muuttumaan. On ollut ihanaa nukkua kaksi yötä rauhassa ja tänään olin kovin tyytyväinen saadessani jäädä yksin siksi aikaa, kun ihmiset olivat poissa. Ipana tosin huuteli jonkun aikaa, mutta pääasia ettei se huutanut samassa huoneessa ja hyppinyt vielä päälle. Ja oi, öisin on niin ihanan rauhaisaa, viime yönkin nukuin pitkästä aikaa oikein pitkänä selälläni. Ah!

Eilen sain olla päivällä hetken kokonaan rauhassa, kun mami ja Max lähtivät tutustumaan kulkuneuvoihin ja kauppakeskuksen elämään. Max oli ilmeisesti käyttäytynyt oikein hyvin niin autossa, junassa, kuin bussissakin, koska mami oli hyvin iloinen kotiin saapuessaan. Max oli myös saanut lahjaksi uuden vaaleansiniruudullisen hihnan. Loistavaa, pikkuinen on lainaillut Minun vaaleanpunaista hihnaani ja haluan sen jo takaisin.

Illalla oli sitten minun vuoroni saada laatuaikaa mamin kanssa, nyt se koulu sitten vihdoin alkoi! Pääsin kertailemaan hyppimistä ja putken läpi menemistä. Mami oli vain hieman väsynyt ja jumitti, ja meillä meni vähän enemmän aikaa hyppyesteillä. Minä näytin, kuinka hienosti osaan hypätä, oli mami kummalla puolella Minua tahansa. Putken kanssa olin hieman hukassa, piti alkuun kerrata pari kertaa miten se meni, mutta muistinhan Minä lopulta. Onneksi muistinkin, kun sen kanssa ehdittiin touhuta niin paljon vähemmän aikaa. En malta odottaa ensi viikkoa, että pääsen taas! Sen lisäksi kun sain vielä nukkua taas mamin sylissä bussissa ja viettää monta tuntia vain ja ainoastaan hänen kanssaan.

Tänään on ollut sitten vähän rauhallisempi päivä. Mami kävi hakemassa meille eläinkaupasta ruokaa ja herkkuja. Hän oli ostanut 30 euron lahjakortin 15 eurolla ja kävi nyt "tuhlaamassa" sen. Minun piti saada uusi panta agilityyn (sellainen tavallinen musta nahkapanta, tällä hetkellä olen käyttänyt juhlapantaani ja se ei ole kauhean katu-uskottava.. sellainen kirkkaan punaista käärmeennahkaa, missä on blingbling kirjaimilla teksti "cute") ja Maxin ainakin ruokakuppi, sekä joku aktivointilelu. Mami ei kuitenkaan ollut löytänyt oikein mitään, paitsi sen aktivointilelun, ja osti sen sijaan ison kasan broilerinsiipiä ja jotain herkkuluita. Kelpaa minulle oikein hyvin, suorastaan rakastan broilerinsiipiä! Mami oli hieman väsynyt ja kun oli niin pimeääkin, niin ei sitten käyty ihan hirveän pitkällä lenkillä, mutta päästiin Maxin kanssa viereiselle kentälle yhdessä leikkimään. Sekin kelpasi minulle paremmin kuin hyvin.

Pitää vielä lopuksi sanoa Maxista, että ihan hieno koira tuosta varmasti vielä tulee. Nyt on pari päivää mennyt oikein hyvin kaikkien kannalta, sen näkee mamistakin, kun hän on paljon virkeämpi ja iloisempi. Max osaa jo istua ja pysyä paikallaan, maahan -käskykin rupeaa hahmottumaan, samoin kiitos (irti). Minäkin jaksan jo olla hänen lähellään ja olen jo itse pyytänyt häntä leikkimäänkin. Ei tähän vielä ihan helppo ole suhtautua, mutta jokainen päivä näyttää hieman paremmalta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti