Paljon onnea minä!

Minulla oli itseasiassa synttärit jo melkein viikko sitten, viime sunnuntaina. Täytin 6 vuotta. Olin hieman pettynyt synttäreihin, koska en saanut tänä vuonna maksalaatikkokakkuani. Mami oli unohtanut ostaa sen, voitteko kuvitella! Hän muisti sen vasta sunnuntaina ja koska oli isänpäivä, hän ei saanut sitä enää lähikaupasta. En myöskään saanut normaalia lelulahjaani, koska olen kuulemma saanut jo niin monta uutta lelua syksyn aikana ja nyt vielä Maxin mukana kotimme on täyttynyt uusista leluista. Ei sitten. En kuitenkaan jäänyt kokonaan ilman lahjaa, sain juhlavillapaidan jouluksi. Mami teki sen aivan itse ja parasta siinä on se, että mamilla on samanlainen. Nyt me ollaan tiimi, johon tuo pikkurotta ei kuulu!

Elämä on ollut varsin mukavaa tällä viikolla, tassunikin parani jo aikoja sitten. Alkaa arki taas normalisoitua, kai se on vaan hyväksyttävä, että tuo pikkuotus on tullut jäädäkseen. Itseasiassa, on ihan nautinnollista päästä touhuamaan ja juoksemaan Maxin kanssa. Tällä viikolla ollaankin käyty paljon ulkona leikkimässä ja yhtenä päivänä oltiin metsässäkin 1,5 tuntia yhdessä. Max tosin väsähti ja mami joutui kantamaan sen kotiin. Sain toki laatuaikaakin taas mamin kanssa, etenkin keskiviikkona, kun käytiin taas agilityssä. Kerrattiin hyppyjä ja putkea, ja sen lisäksi harjoiteltiin keppejä ja A-estettä. Eipä siinä sen suurempaa haastetta, olenhan aikoinani nämä jo käynyt läpi ja kaikki muistuu nopeasti mieleen.

Lopuksi vielä kuva hienosta paidastani: