Olen satuttanut tassuni. Siellä oli jotain ylimääräistä ja tottakai se pitää silloin yrittää purra pois. Sen seurauksena anturasta siis puuttuu palanen. Näin on tapahtunut ennenkin, yleensä keväisin tai syksyisin, kun on märät kelit ja Minun tassuni unohdetaan pestä lenkin jälkeen. Inhoan, kun väleihin jää hiekanmurusia tai vastaavia ja haluan saada ne tottakai pois. Nyt en sitten pysty astumaan sillä ja sen seurauksena joudun pitämään "cone of shamea" yksinollessani. Ehkä syystäkin, itsehän tämän aiheutin. Tavallaan. Toisaalta, suurin syy on toki mamin, kun hän ei pessyt tassujani.
Mamin syy se on siksikin, että hän kehtasi jättää minut yksin kotiin ja häipyä Maxin kanssa kaupungille, Minulla oli siis ylimääräistä aikaa touhuta tassuni kanssa. Oli kuulemma pakko käydä eläinlääkärillä ottamassa Maxille ensimmäiset rokotukset. Niinpä niin. Matka vaan kesti tosi kauan ja selvisikin, että takaisin tullessaan he olivat käyneet moikkaamassa Minun kummitätiäni. Niin juuri, ilman minua. Todella törkeää. No, ainakin Max oli väsynyt niin pitkästä reissusta, niin sain olla tassuni kanssa rauhassa. Max on jo iso poika, painaa 4,7 kg ja on nyt kulkenut myös pidemmän matkan bussissa, sekä sen lisäksi metrossa ja ratikassa. Hänhän on kohta yhtä kokenut kuin Minä!
Isäntä ei ole ollut nyt kotona, joten olen saanut nukkua mamin kanssa. Max nukkuu omassa pedissään lattialla, hah! Mami ei vaan ihan muista, miten Minua kohdellaan, koska viime yönä jouduin muutaman kerran muistuttamaan häntä asioiden oikeasta laidasta. Minä nukun peiton alla mamin jalkojen välissä ja näin se vaan on. Hän kääntyili kovasti unissaan ja jouduin ihan vääriin paikkoihin. Eihän se nyt käy. Hän vaikutti aika väsyneeltä ja voi olla että olisin joutunut omaan sänkyyn ensi yöksi, mutta nyt kun olen potilas niin tuskin käy. Tarvitsen rakkautta ja hellää huolenpitoa, tai en ainakaan parane.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti