Inhoan tätä päivää vuodessa kaikkein eniten koko maailmassa. Jokapaikassa räjähtelee ja paukkuu. Mami rauhoittelee, ettei ole hätää, mutta Minä en usko. Ei voi olla tällainen metakka ilman että ei muka olisi hätää. Viime vuonna en suostunut menemään 16 tuntiin ulos, katsotaan miten tänä vuonna. Riippuu siitä, kuinka paljon paukkuu. Mamistakin näkee, että se stressaa. Se tuijottelee kelloa ja pohtii milloin vie meidät ulos. Koko viikon on paukkunut ja mami on ollut siitä todella vihoissaan. Se on vaan huolissaan meistä. Tänä vuonna se tuntuu olevan vielä enemmän stressaantunut, kun pelkää että tartutan tämän pelon Maxiinkin. Max on niin tyhmä ja pieni vielä, ettei se tajua olla peloissaan. Katsotaan illalla, kun rupeaa kunnolla paukkumaan. Ehkä se sitten tajuaa, että on tosi kyseessä.
Mami sai vihdoin meidän villapaidat valmiiksi. Hän koitti kovasti ottaa kuvat meistä, mutta Minua ei kauheasti kiinnostanut. Minusta se villapaita on aika ruma. Hyi. Synttärilahjaksi saatu paita vielä kelpaa, onhan mamilla samanlainen, mutta tuo punainen on ihan kamala, nolo. Max oli todella iloinen omasta paidastaan ja se näyttää kyllä hyvältä sen päällä. Max palelee ulkona aika paljon, joten ehkä se on siksi siitä niin innoissaan. Ilmeisesti Minun painonnousustani on ollut jotain hyötyä, kun Minua ei palele.
Tässä vielä kuvat paidoista:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti