Eilen oli taas pitkästä aikaa agility! Oli tosi kivaa, vaikka paljonkaan asioita ei pystytty tekemään lumen ja jään vuoksi. Muutamia hyppyjä kuitenkin päästiin kokeilemaan ja keppejä. Alan pikkuhiljaa tajuamaan keppien idean, mamin ei tarvinnut kokoajan olla näyttämässä miten homma toimii, kun alan jo itsekkin tajuta miten niitä pujotellaan. Ensimmäinen keppi jää vasemmalle puolelle, toinen oikealle ja niin edelleen. Välillä menen kyllä vielä sekaisin, mutta mami korjaa aina nopeasti. Saa nähdä päästäänkö ensi viikolla tekemään mitään. Toivottavasti päästään jatkamaan sitten taas keväämmällä kunnolla, tämä on niin hauskaa!
Olen ollut hieman masentunut nyt muutaman viikon, itseasiassa tuo agility oli pitkästä aikaa ensimmäinen asia, mikä todella sai Minut innostumaan. En itsekkään oikein tiedä miksi. Ei vaan oikein huvita mikään. Ehkä se johtuu tuosta kylmästä ja pimeästä. Olisi kiva päästä taas vihreään metsään juoksemaan, en jaksa odottaa, että tulisi jo kesä! Tällä hetkellä tosin kevätkin olisi jo lupaava alku.. Kuulin juuri juttua, että oltaisiin Maxin ja mamin kanssa lähdössä mummolaan maaliskuun alussa. Mummolassa on tosi kivaa, siellä saa ihan kauheasti kaikkia herkkuja ja joku on kokoajan rapsuttamassa! Tosin, koska mami tulee mukaan, tilanne ei ole aivan niin lupaava herkkujen osalta.. Huono puoli on se, että se on aika pohjoisessa ja siellä on ihan varmasti tosi kylmä ja tosi paljon lunta.
Koska minua ottaa päähän muutenkin, en jaksa edelleenkään katsella Maxia. Onneksi se on ruvennut tajuamaan, että kannattaa pysyä kaukana. Edelleen ulkona se tosin luulee, että sillä on lupa leikkiä Minun kanssani. Me tosin ei käydä nyt kauheasti yhdessä ulkona, koska mamilla on mennyt hermo. Minä en jaksa olla ulkona ja Max on taas ihan hulluna. Lisäksi Maxille pitää kuulemma opettaa lenkkeilytapoja, mikä ei onnistu niin hyvin, jos Minä olen mukana. Sopii Minulle. Mami on päättänyt olla välittämättä Minun protestistani ja Maxin huomioimattomuudesta. Edelleen nimittäin Max pyörii ympäriinsä miten haluaa ja asuu edellee samassa huoneessa Minun kanssani. Tai siis Minun huoneessani. Mami on ilmoittanut, että Max asuu nyt täällä ja että Minä en voi sille mitään. Kuulemma vain parempi tottua asiaan. Katsotaan kuka luovuttaa ensin.
Maxista piti vielä mainita se, että se on jo ihan hurjan iso! Taitaa olla jo hieman Minua korkeampi ja painaakin jo melkein 8 kiloa. Se tosin näyttää edelleen tosi laihalta, joskin alkaa näyttää jo ihan koiralta. Se ei ole enää sellainen söpö pieni pallukka. Mami luulee, että Max on ihan äärettömän fiksu. Se ei todellakaan ole niin älykäs kuin Minä. Raukka tottelee aina, kun joku käskee. Minä sentään tajuan, että totteleminen riippuu täysin siitä, mitä saa palkkioksi. Tuo ääliö vain istuu, menee maahan, kumartaa tai antaa tassua, kun joku sitä jaksaa pyytää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti